Hyvän vuoksi - pyöräillen Pariisiin!

Ladulle, mars!

Jyväskylän seudulla on välillä nähty varsin kehnojakin talvia hiihtoharrastuksen suhteen. 2000-luvulla on ollut tyypillistä, että syksyllä hiihtämään pääsee kovin myöhään, talvella on lunta vähän ja keskellä talvea on pitkiä jaksoja vesikeliä. Kuluvana talvena tilanne on täysin päinvastoin: lunta riittää ja pitkän ajan sääennusteessa kylmän jakson povataan jatkuvan kauas maaliskuulle. Tänä talvena Jyvässeudullakin hellitään talvilajien harrastajia!

Talvi suosii hiihtäjää. Tällainen baana nousee Keljonkankaalta kohti Ladunmajaa.

Omissa urheiluharrastuksissani hiihto oli pitkään päälaji. Pikkulapsiperheessä kaikkien arjen kiireiden keskellä hiihto kuitenkin unohtui muutamaksi talveksi lähes kokonaan, aikaa ei vaan tahtonut löytyä. Ellei satu asumaan aivan ladun vieressä, hiihto vaatii siirtymisen suorituspaikalle. Myös kaluston huolto ottaa oman aikansa. Nykyään on saatavilla monenlaisia voitelua helpottavia konsteja: perinteisten pitopohjasuksien lisäksi on nanoteknologiaan perustuvia pohjamateriaaleja, jotka toimivat ilman voitelua ja toisaalta ns. skin-suksia, joissa pitovoitelusta huolehtii karvoitus suksen pohjassa. Itse luotan kuitenkin edelleen perinteisiin voideltaviin suksiin, mutta perinteisen tyylin hiihto rajoittuu vain muutamaan lenkkiin talvessa juuri voitelun työläyden vuoksi. Valtaosan hiihtokilometreistäni taitan luistelutyylillä, jolloin säännöllinen luistovoitelu kerran-pari kuussa riittää. Selkeitä perinteisen kelejä ovat talven kovimmat pakkaset ja toisaalta loppukevään vesikelit. Kovimmilla pakkasilla jäinen perinteisen latu-ura sentään luistaa johonkin, kun taas luistelubaana narisee kuivuttaan, eikä suksi luista kerta kaikkiaan mihinkään. Talven viimeisillä jäisillä vesikeleillä, kun latu-ura päivällä vettyy ja yön pakkasessa jäätyy, perinteinen tahmainen liisterivoitelu on toimiva ja suksen luisto välillä hämmästyttävän hyvä, jos vaan on onnistunut levittämään riittävän ohuen kerroksen liisteriä…

Ulkoliikunta talvella on pukeutumiskysymys. Aamulla ladulla lähtiessä pakkasta 23, mutta kahdella kerroksella merinovillaa tarkeni juuri sopivasti.

Maastohiihto on hyvin pyöräilyä tukeva harjoitusmuoto. Etenkin maastopyöräilyn kanssa hiihdolla lienee paljon yhteistä siitäkin päätellen, että kilpatasolla samat nimet vilisevät niin kansallisen tason hiihtokisoissa kuin maastopyöräkisoissakin. Satunnaiselle kuntoilijalle hiihto on usein pidempiin peruskestävyysharjoituksiin turhankin rankkaa. Etenkin Keski-Suomen vuoristomaastossa metsäiset ladut tahtovat olla sangen mäkisiä ja nousut pistävät puuskuttamaan. Onneksi on sentään jäälatuja, joilla voi sujutella kevyemminkin. Myös esimerkiksi Jyväskylän Ladunmajalta lähtevä Soidenlammen neljän kilometrin lenkki on varsin maltillinen pinnanmuodoiltaan.

“VAATIVA LASKU!” – alaspäin aina pääsee, mutta tämä kyltti tarkoittaa, että paluumatkalla tiedossa on myös vaativa nousu.

Team Rynkebyn – God Morgon Jyväskylän joukkueen matkalla kohti Pariisia tärkeimpiä harjoituksia ovat kerran viikossa tehtävät pitkät peruskestävyyslenkit. Matalalla sykkeellä harjoitellaan yhteisesti sunnuntaiaamuisin pitkillä kävelylenkeillä ja kerran kuussa Liikuntakeskus Linealla jopa neljän tunnin mittaisilla sisäpyöräilyillä. Teiden paljastuttua jään alta, toivottavasti jossain vaiheessa huhtikuuta, siirrytään harjoittelemaan maantiepyörän selkään asfalttitielle.

Kevättä odotellessa saattaapi olla, että omalla kohdallani hyödynnän huikeita hiihtokelejä ja teen pitkistä harjoituksistani muutaman suksimalla. Ladulle, mars!

Heikki Helle 22.2.2018

Kommentit

  • Risto Koskenkorva

    Kehoittaako otsikko kävelemään laduille?

    • Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä

      Laduille on hyvä mennä vaikka kävellen, mutta laduilla ei pidä kävellä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*