Ajoleiri Peurungassa
Nyt se on startattu. Virallinen pyöräilykausi ulkona. Epävakaista keleistä huolimatta. Ennen viikonloppua useimmat, joskaan eivät kaikki, tiimiläiset olivat saaneet edellisellä viikolla jo hieman maantietuntumaa uuden maantiepyörän ohjaamossa. Viikko sitten sunnuntaina lentokentällä järjestetyssä tilaisuudessa varsin monelle oli ihka ensimmäinen kerta kokeilla maantiepyörän vaihteita ja lukkopolkimia. Mutta Peurungassa 21-22.4 tositoimet käynnistettiin. Oikeasti. Ryhmäajoa ja ryhmädynamiikkaa tunnusteltiin, harjoitettiin ja hiottiin varsin ripeällä aikataululla. Mieleen muistuivat nuo mainiot kertausharjoitusviikonloput maakuntajoukoissa.
Valmistautumista ensimmäiselle lenkille.
Team Rynkeby God Morgon Jyväskylä saapui lauantaina Peurungan maisemiin varsin usvaisessa kelissä viiden asteen lämpötiloissa. Yöllä oli satanut. Kokoontuminen luokkaan oli klo 13.00. Porukka tietenkin häsläsi, mutta kapteenimme Jani komensi tottuneesti kännykät ja pulinat pois ja siirryimme agendaan: Tunti aikaa valmistautua 55 kilometrin pyöräilyyn, joka suoritetaan neljässä ryhmässä mutta yhdessä rivissä ajaen sekä tiukkaa ryhmäkuria ja hiljaisia käsimerkkejä noudattaen. Hieman jännittyneitä ajajia oli X lukumäärä, kokeneita, itsevarmoina myhäileviä konkareita vähemmistö. Yhteensä 27 ajajaa, kaikilla kuitenkin talvikauden lukuisten hikisten treenien kirvoittamaa ansaittua ruista reidessä.
Häslättiin kuitenkin yllättäen, aikataulu venähti kaksikymmentä minuuttia. Lisäksi alkoi sataa. Vihdoin pääsimme liikkeelle. Hieman ekstremistinen kokemus ensikertalaiselle kuraantua rapakaarettoman fillarin tiiviissä peesissä, mutta lopputuloksena oli aika pron näköinen tai ainakin kurainen ajovaikutelma. Heti alkukilometreilla kosahti rengas, ja F1-tallin nopeudella kokenut kaksikko Opa ja Aleksi vaihtoivat tuhoutuneen sisäkumin. Hieman torikokousta muodostui ”jännittävän” tapahtuman ympärille, ja sanomistahan siitä tuli päälliköiltä. Ei näin! Ei voi olla tiellä kun on tilanne päällä. Eikä ainakaan kuvata ja häslätä!
Kostean kelin ajaminen ja ensijännityksen ajohuuma hidasti hieman suunniteltua tavoitevauhtia. Menköön se harjoittelun piikkiin, mutta onnistuneen sekä monivivahteisen ajorupeaman päätteeksi oli aikaa enää tunti peseytyä ja ruokailla ennen seuraavaa oppituntia, perälautakokousta. Miten se meni niinku omasta mielestä? Nopeimmat olivat virvokkeensa nauttineet ja itsensä ravinneet, eikä hikikään luokassa enää haissut. Oli pakko nöyrtyä rookie-tason kokemuksella ja imeä itseensä joukkoälyn voimaannuttavaa ja kouliuttavaa osiota, ryhmäfiilistä euforisessa ymmärryksessä: Aika hyvinhän se meni! Kapu oli tyytyväinen. Valtaosa meni varsin ajoissa unijukkaa tapaamaan, sillä edessä oli uusi ajorupeama sunnuntaipäivälle. Suunnitelman mukaisesti pidettiin myös tiimien Checkpoint – Navigointitiimi, Medic-tiimi, Huoltotiimi, Viestintätiimi jne.. Tilanne taidolla, miksei tuurillakin, varsin hyvin hallinnassa, ainakin tässä kohtaa. Hyvä, tiimit!
Sunnuntaiaamuna herätys klo 6.30. Aamiainen ja tiimi koolle. Nyt ei häslätty – ripeää toimintaa ja kaikki ajoissa paikalla valmiina ajovarustuksessa sponsorikuvauksiin ja välittömästi seuraavaan ajoon. Pyhäaamun keli oli kevyen yöpakkasen jäljiltä nippa nappa sula, ja ilma oli kirkas. Keltaiset kypärät kiilsivät aamun koleudessa. Tänään ajettaisiin parimuodostelmassa. Kevyt kuusikymppinen. Huoltoauto seuraa kuten eilenkin, jos jotain sattuu. Ja sattuihan sitä. Rengasrikko jälleen, ja huoltotiimin ripeä toiminta – renkaanvaihto parissa minuutissa – mahdollisti matkan jatkumisen. Nyt saavutettiin jo tavoiteltu keskiajonopeus vauhdin ollessa 25-30 km/h tuntumassa. Suunniteltu rupeama taputeltiin tavoiteaikaan. Ryhmässä ajon tuntuma oli jo parempaa. Useimmilta onnistuu jo hallittu vaihtaminen. Ei isompaa fyysistä häiriötä. Hienoa toimintaa!
Ansaittu huoltotauko mäennyppylän päällä. Hymy on herkässä!
Pyöräilijänkin elämä on valintoja: Kuinka evästää itsensä hiilareilla niin että jaksaa? Mitä puen päälle kun keli on likimain arktinen /sateinen / hellekelejä odotellessa? Kuinka hienosäätää ohjaamoa siten etteivät kädet puudu? Ajajaksi oppii vain ajamalla. Hommaa helpottaa varsin paljon, kun on kokeneita ajokumppaneita ja luotettava kapteenisto neuvomassa. Kehityskelpoinen, hyväntuulinen ja uljas on tämä tiimi! Hyvältä näyttää jo nyt. Ajoa on vielä paljon edessä – Peurungan startista lukien kolmet yhteisharjoitukset viikossa, pitkät kesäkuun ajoviikonloput ja sitten kohti Pariisia 27. kesäkuuta. Toivotamme kaikille hurttia huumoria ja kestävyyttä peräpäälle. Treenit jatkuvat..
Tällä tiimillä lähdemme Pariisiin kesällä. Pienten puolesta meininki hyvä – Team Rynkeby Jyväskylä!
Harri Erkamaa
huoltaa tiimiä ja pyöräilee yhteisillä lenkeillämme kevään mittaan
