Näin keväällä iskee kaikenmaailman kuumet, kuten Virpille Lehmäkuume. Minulle iski akkakuumeen taas. Tekis mieli lähteä tanssiin ja iskeä sieltä joku mussukka,mutta kun nuo jalat on männy niin huonoksi, ettei sitä ainakaan tanssimalla saa. Eikä kehtais lähteä pitkää matkaa ajamaan. Tietenkin voisihan sitä mennä esm, päiväkeskukseen ja yrittää puhumalla. Siellä vaan tulee se ogelma että joutuu puhumaan enepi hoitajan kanssa kun sen iskettävän. ÄH olokoon! Otan purannan..
Pittääpä kertoa Akanotto puuhista. Olin noin 18-19 vuotias jolloin luonto rupesi antamaan merkkejä, kattelutti Tyttöjen perään sillälailla että jottai tarttis teherä.
Meitä oli täällä Kolokulla puolenkymmentä osa nuorempia osa vanhempia poikia ja kaikki akattomia. Kylän tytöt ei meistä välittäny ku sillon kun meillä oli karkkia.
Lyötiin Brylkreemiä tukaan kaikilla oli Hiukset ku Elviksellä, pistettiin Ambraa kainaloo ja kaulaan sen piti viijä naisilta jalat alta, mutta mita sitä paskoa . Ei näyttäny etes huippoava. Meijän kylän tytöt nimittivätkin meijät Heinäsuonporomulukoiksi. En tiijä miksi, ku en päässy kertaakaa kokeilemaan. Olisiko tupsahtavan vai lätsähtävän ?
No me miehissä päättetiin sitte kerran että heitetäämpä verkot vähän kauvemmaksi. Sovittiin että pannaan kirjaanvaihtoilmoitus Maaseuduntulevaisuuteen ja katotaan tuottaako se mitään tulosta. No sitten tuli tenkkapoo kun piti lähteä hakemaan postista niita kirjeitä. Kukaan ei halunnu lähteä ! Ei auttanu muu kun Olavi joutui uhrautumaan. Kyllä minua hirvitti kun tunsin sen postin hoitajan Kumpumäellä. Saara tietää Annikin Ei hän ilkeä ollu, mutta sellainen viisastelia. Ja kun nää meidän puuhat oli vähä salaisia eikä Annikkikaan tienny kenelle ne kirjeet oli ennen kun minä niitä pyysin jokaisella oli omat nimimerkit. Kyllä mulla varmasti silmät laajeni kun hän laittoi ne kirjeet siihen tiskille. Niitä oli PALJON , yli 300 kp eikä mulla ollut reppua eikä mitään muutakaan mihin ne laittais . No minä sulloin villapaidan kauluksesta niitä mahan ja selän puolelle ja ei ku menoksi Mopolla kotia. Kotona tuli uusi kommellus , kun aukaisin pusakan vetoketjun, etupuolella olevat kirjeet rävähti lattialle villapaidan helema oli noussu vyön alta! Taloon syntyi syvä hiljaisuus . Ennen kun Isä lohti kysymään lievien kirosanojen säistämänä että mitä nuo on ?
Minä siihen että kirjeitä. Kyllä minä sen nään, mutta mitä varten nuita on nuin paljon? Johon minä että autan postiKallea, en muista menikö läpi.
Kyllä minä yhdelle tytölle kirjoitin Pertteliin kaksi vuotta. Mutta kun olin sotahommissa hänen piti tulla siellä mun luona käymään, oli sovittu päiväkin. Ei tullu, petti minut . Minä laitoin kirjoitusvehkeet sivilivaruste kaappiin. Sen jäjäkeen on ollu parempaakin tuuria. Ei oo hävettäny niin paljon vaikka on vähä rakkauvestaki lärynny…
