Ruuhkavuodet, lapset ovat pieniä, työelämä kiireimmillään ja vapaa-aika on pelkkää suorittamista.
Onko pakko taipua ruuhkavuosiin, voisiko olla tapa, jolla välttää niitä?
Vapaapäivän ratoksi pohdin miten oma elämä ja monen muun arki on kiireistä. Ylimääräistä aikaa ei ole. Tunnit on suunniteltu valmiiksi. Olenko tehnyt elämästäni liian hektistä, täytyykö minun näyttää siltä, että teen koko ajan jotain?
 

 
Välillä tuntuu siltä, että kaikki olettaa sinun tekevän koko ajan jotain. Luppoaikaa ei saisi olla. Vapaa-aikakin käytetään tekemällä jotain muka tärkeää ja kiireellistä. Itse pysähdyin ja katsoin elämääni, jonka jossain välissä olin pilannut sillä, että koko ajan pitää olla menossa tai tekemässä. Siihen jää koukkuun ja siitä on vaikea irrottautua.
 

Onko se menestyksen mittari, jos näytät ulospäin tekeväsi koko ajan jotain?

 
Itse olen tehnyt korjaus liikkeen, ottanut omaa luppoaikaa ja antanut itselleni mahdollisuuden vaan olla. Aina ei tarvitse suorittaa ja varsinkaan yli suorittaa. Työni puolesta saan mahdollisuuden ottaa aamut rauhassa. Herään, keittelen kahvia, luen uutisia, syön ja katson hömppää. Kaksi tuntia ihanaa rauhaa ilman mitään suorituspaineita. Omaa aikaa. Vielä kun saisi pään sisällä kiireitä keksivän syypään hiljaiseksi välillä niin muutos kiireettömään elämään olisi täydellinen.
 

 
Pidän tekemisestä ja siitä että saan mahdollisuuksia tutustua uusiin asioihin ja tehdä niitä. En ole ihminen, joka tykkää olla vain tekemättä mitään. Mutta rajansa kaikella, kaikkea sopivasti. Ei oteta suorituspaineita, eletään sillein, kun hyvältä tuntuu. Oma jaksaminen kannattaa huomioida.
 

Nautitaan elämästä nyt sillä mennyttä ei saa takaisin. Elä nyt!