Ajattelin ihan aloittaa näin nollasta ensimmäisen kirjoitukseni. Käydään käsiksi siihen kuka minä olen.
Olen syntynyt Jyväskylässä ja peruskouluni käynyt Vaajakoskella. Lapsena asuin Haapaniemessä ja sieltä kierrellen ja kaarrellen päätynyt Jyskään. Kouluja on käyty, mutta viimeiseen kuuteen vuoteen en ole ammattiani vastaava työtä tehnyt. Sitä kun ei tiedä koskaan mistä itsensä löytää. Kuusi vuotta olin toimistossa töissä ja nyt olen palannut juurilleni henkilökohtaiseksi avustajaksi. Päivätyön lisäksi teen paljon muutakin. Välillä ihan itsekin mietin mistä saan kaikelle tekemiselleni aikaa. Olen myös yrittäjä, vapaa-ajallani. Kirjoitin aiemmin blogia Stooriin. Se portaali loppuu ja jatkan kirjoittamista täällä. Minulla on plus mallitoimisto ja harrastan muodostelmaluistelua. Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole. Aika tulee hyvin käytetyksi. Blogeja olen kirjoittanut neljä vuotta. Mallitoimiston aloitin vasta pari kuukautta sitten, mutta sen suosio yllätti minut täysin.
Luistelun aloitin jo kolme vuotiaana ja lopetin parikymppisenä. 17 vuoden tauon jälkeen innostuin uudelleen. Voin sanoa, että kyllä ne opetukset on takaraivoon jäänyt, mutta tasapaino ja kroppa on niistä ajoista muuttunut. Kropan hallintaa ja tasapainoa on harjoiteltava uudestaan.
Rakastan matkustamista ja haaveena onkin asua jokin päivä jossain lämpimässä. Ehkä sitten eläkkeellä nauttia auringosta ja juoda palmujen alla sangriaa. Saahan sitä haaveilla.
Perheeseeni kuulu mieheni ja lapseni lisäksi kaksi kissaa. Päätimme edellisen maatiaiskissan jälkeen hankkia rotukissoja. Joten päädyimme Ragdolliin ja Maine cooniin. On nämä kyllä sellaisia tapauksia, että huh huh. Kummatkin ovat hyvin seurallisia ja koiramaisia. Joka paikassa pitää olla mukana, kaikki uusi pitää tutkia todella tarkkaan ja ketään muuta ei ole olemassa kuin me kissat. Hauskahan niiden toilailuja on seurata. Joka karvoja pelkää, älä hanki näitä kissoja. Karvaa lähtee enemmän kuin mistään kissasta aiemmin.
Tämä oli pieni katsaus elämääni. Sitä ei edes itse muista kaikkea mitä on tullut tehtyä. Olen vähän sellainen, että ideoita riittää vähän liiaksikin, mutta jos osan edes pystyy elämänsä aikana toteuttaa niin se olisi ihan mukavaa. Elä täysii, vois olla mottoni. Ja olenkin yrittänyt nauttia elämästä ja tehdä niitä ihania asioita, joista haaveilen.
Yhteenvetona, pyri onnellisuuteen, hymyile niin muut hymyilevät sinulle!
