Viikot ja kuukaudet ne vaan vierivät hurjaa vauhtia. Kun on tekemistä niin aika kuluu niin nopeasti. Näihin kuukausiin on mahtunut iloja ja suruja. Elämän ylä- ja alamäkiä.
 
Kävimme mallien kanssa Humppilassa Kenkämaailmassa pitämässä ensimmäisen näytöksen ja sehän sujui oikein hyvin. Se oli täydellinen paikka ensimmäiseksi näytös paikaksi. Saimme asiakkaamme tuotteen myytyä suoraan näytöksestä ja yhtä mallia jo buukattiin töihin. Eli täydellistä.
Paikallinen lehtikin oli seuraamassa tapahtumaa, joka sai hieman lisää jännitystä ilmaan.
 

 
Malleja on jo 29 ja päätinkin pitää uuden casting-tilaisuuden halukkaille. Casting on 25.1.2020 ja paikkana tuttu O.O.T.D Jyväskylä.
 
Kuva: Kuvaus Jonnala
 
 
Mitäs muuta uutta, no aloitin sitten vielä kirjoittamaan Wessmanni lehteen. Ensimmäinen juttu oli jo lehdessä ja uutta aihetta juurikin pohdin. Onnekseni kirjoitan sinne vain kerran kuussa, koska tätä aikaa ei ole liioin ylimääräistä.
 
Olen nyt lomautettuna työstäni 10 päivää ja on aikaa tehdä rästiin jääneitä oman firman töitä ja muita ylimääräisiä juttuja. Saan vihdoin aikaa myös ystävilleni ja perheelleni. Aion käyttää aikani hyvin. Aloitinkin ajan käytön niin, että nukuin 10 h viime yönä. Se on sitä omaa laatuaikaa. Teki kyllä ihan hyvää.
 
Joulukuullekin on varattu sitä perhe aikaa. Pieni irtiotto arjesta laivalla. Saan nauttia mieheni ja veljeni ja hänen tyttöystävänsä seurasta ilman töitä. Olen päättänyt laittaa kalenteriin yhden viikonlopun, joka olisi rauhallinen ja levollinen. Katsotaan, kuinka monta kuukautta sitä pystyn tekemään.
Ensi vuodelle onkin monta uutta asiaa jo tiedossa. Uusia kuvauksia ja ihka ensimmäinen juonto keikka. Kalenteriani onkin jo täytetty helmikuun loppuun asti. Pidän itse siitä, että saan suunnitella asiat jo valmiiksi. Mieluummin asiat hallussa kuin äkkiä vaihtuvia tilanteita.
 

Kuva: Kuvaus Jonnala
 
Aina tietenkään asiat ei ole pelkkää positiivista. Ja minun mielestäni myös somessa saisi tuoda enemmän esille sitä arkea, joka ei ole niin kaunista. Jotenkin ei uskalleta tuoda esille julkisesti niin ei niin mukavia asioita.
Kävin työhöntulotarkastuksessa ja kaikki ei ollutkaan niin hyvin kuin luulin. Minulle on sanottu, etten kuule tai on motkotettu etkö kuuntele mitä sinulle sanotaan. Siihen on syy, alentunut kuulo. Ja ei mikään pieni vaan merkittävä kuulon aleneminen. Puhuttiin jo kuulokojeesta! Mitä v##. Otti kyllä hieman päähän se, että nyt ollaan sitten kuuroutumassa jossain vaiheessa. Ei tiedetä kuinka nopeasti tai miten vakavasti. Tulen vielä toimeen kuuloni kanssa, ehkä en tosiaan aina reagoi ja varsinkin tausta häly peittää puheen kokonaan. Täytyy vain välillä keskittyä tarkemmin toisen puheeseen. Onneksi osaan lukea huulilta aika hyvin.
 
Loppu vetona, aikaa on otettu itselle ja perheelle, mukavia asioita on tapahtunut ja ei niin mukavia. Mutta elämäähän se vain on. Ylä- ja alamäkiä.