Olen kuunnellut millaista vihapuhetta ihmiset saavat kestää somessa ja ihan selkänsä takana. Mikä nykyään oikeuttaa ihmisen puhumaan toisesta niin pahasti, että ne loukkaavat sanat saavat toisen miettimään jo itsemurhaa. Ihmisellä on vastuu siitä mitä puhuu.
Ulkokuorella ei ole väliä vihapuheessa. Aina löytyy jokin mistä saa keksittyä arvosteltavaa. Olet sitten nätti, pyylevä, laiha tai menestynyt.
Miksi somessa on niin helppo kommentoida negatiivisesti, miksi ei voi olla sitten sanomatta mitään. Ja ne ketkä tätä vihapuhetta saa, eivät ole tehneet kommentoijille mitään. Ajaako ihmisten kateus vihapuheeseen? Uskon, että he ketkä kommentoivat tai puhuvat negatiivisesti, heillä on elämä huonossa jamassa. Tai he eivät uskalla tehdä sitä mitä muut ovat uskaltaneet. He kohdistavat pahanolonsa sitten muihin.
Eräiden kertomaa
Keskustelin kiusaamisesta, haukkumisesta ja vihapuheesta eräiden henkilöiden kanssa. Jätetään he nimettömiksi. Tässä on asioita mitä he ovat kohdanneet tähän päivään asti.
Herra X
Kiusaaminen on lähtenyt jo sukulaisilta ja siihen sitten vielä ulkopuolisten katseet ja sanat. Sanat ja katseet ovat aiheuttaneet masennuksen. Masennuksen takia on arkuutta liikkua missään, saati tutustuminen uusiin ihmisiin. Tämä rajoittaa kovin arkielämää. Asioita mitä hän on saanut kuulla ovat raakoja. Tapa ittes, et kelpaa mininkään koska olet vammainen, läski, tyhmä olet, kun liikut pyörätuolilla. Lapsiperheissä vanhemmat vievät lapsensa kauemmaksi, ettei vammaisuus tartu.
Tämä pieni ote jo kertoo ihmisten suhtautumisesta henkilöön, joka liikkuu pyörätuolilla. Vinkki vitonen, vammaisuus ei tartu, antakaa lasten tutustua ja kysyä vammaiselta henkilöltä heitä askartavia asioita. Laajentakaa omaa näkemystänne. Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Antakaa jokaiselle rauha elää ja tsempatkaa heitä eteenpäin. Moni ei ajattele kuinka paljon pieni sana voi merkitä toiselle. Toinen, joka on saanut kokoelämänsä ajan kuunnella haukkumista. Se pieni sana voi johtaa johonkin suureen. Se sana voi olla se viimeinen niitti.
Rouva X
Pahin kiusaaminen suoraan minkä olen kohdannut, tapahtui illanvietossa parikymppisenä. Olimme baarissa ja mun takana istui viisi noin 30-40 vuotiasta miestä. He sanoivat seurassani olleelle miehelle et -Oot löytänyt ittelles tosi ”laadukasta” seuraa, heh heh. Sen jälkeen miehet rupesivat omassa porukassa haukkumaan minua läskiksi, rumaksi, lihavaksi ym. Ja keskustelun kovuus oli sitä luokkaa, että varmasti kuulen heidän puheensa. Tätä samaa he jaksoivat jatkaa tunnin verran. En kiinnittänyt heihin huomiota. No hepä päättivät sitten alkamaan tökkimään minua selkään, kun en reagoinut heihin. Kun en vieläkään reagoinut niin yksi heistä sitten päätti fiksuna poikana lyödä minua keskelle yläselkää ja sanoi- Mitäs jos sinäkin läski painuisit vittuun siitä!
Onko tämä nyt sitä järkevää aikuisen ihmisen käytöstä? Tämän kun kuulin niin häpesin heidän puolestaan. Mikä oikeuttaa tällaiseen käytökseen. No ei mikään.
Monia tapoja on satuttaa toisia. Aina sen lauseen ei tarvitse olla äärimmäisen paha, mutta sanat satuttavat silti. Kuulin myös, kuinka voi kommentoida päiväkodissa työskentelevää henkilöä, joka on muodokas. -Miten noin iso nainen jaksaa pysyä päiväkodissa pienten lasten perässä? Tämäkin on todella ilkeästi sanottu. Kunto ei aina katso ulkokuorta. Tai jos on lyhyet hiukset – Senkin läski rekkalesbo!
Somessa kommentointi on vielä helpompaa ja rajua tekstiä tulee. Kaikki eivät jaksa nousta kommentoinnin yläpuolelle ja antaa niiden olla. Toiset helpommin ottavat itseensä ja pahimmassa tapauksessa masentuvat ja tekevät vahinkoa itselleen.
Minä toivon, että jokainen olisi ylpeä itsestään ja tekisi niitä asioita, joita haluaa tehdä muiden ilkeilystä huolimatta. Jokainen on elämän arvoinen ja jokaisella on oikeus elää! Ihmisten erilaisuus on vain rikkaus, jota tulisi vaalia. Antaa muiden ajatella teistä mitä tahansa vain sillä, että sinä rakastat itseäsi juuri tuollaisena kuin olet, on merkitystä.
