Asia, joka on pysäyttänyt minut muutamaan kertaan, on se, että joudun etsimään kalenteristani aikaa ystäville ja sukulaisille. Minulla ei ole ylimääräistä vapaa-aikaa käyttää ystävien tapaamiseen. Elän kalenterin kanssa käsikädessä. Onko se hukkaan heitettyä aikaa?
 
Teen päivätyötä, jonka lisäksi pyöritän yritystäni, joka vie ison ajan vapaa-ajastani. Harrastan ja kirjoitan blogeja. Teen yhteistöitä Instagramin puolella, päivitän somea, vloggaan….
Tekemistä on siis paljon. Nautin kyllä siitä, että on hommia. Vihaan tylsää elämää. Olen ns. elämäni huipulla nyt. Huipulla on vaan älyttömän yksinäistä. Se vaati veronsa. Vaikea puntaroida mikä on se tärkein asia. Pysähtyminen tässä vauhdissa on hankalaa. Ns. mottoni on Elä täysii, sitä kyllä teenkin. Mutta taidan elää täysii yksin.
 
Välillä tuntuu myös siltä, että meneekö jotain asioita ihan ohi. Keskityn niin paljon siihen omaan tekemiseen et näenkö kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Onko kaikki ympäriltä vain yhtäkkiä kadonnut. Onko ystäviä enää, kun ei ole niin paljoa aikaa?
 
 

 
Pitäisi pystyä ottamaan, vaikka joku vapaa viikonloppu niin että känny pois päältä, ei mitään työhön liittyvää ja vaan olla. Se on yllättävän vaikeaa ja ote lipsuu nopeasti. Jos mä nyt vain tämän yhden jutun teen. No siihen menikin sitten pari tuntia.
 
Mallitoimiston tapahtumiin otan tyttäreni mukaan kuvaamaan, koska hän osaa kuvia ottaa ja myös meillä olisi jokin yhteinen juttu. Koetan vähän yhdistää asioita, jotta se aika riittäisi kaikille.
 
Tämä oli nyt syvällistä pohdintaa, mutta on välillä hyvä miettiä asioita näin ns. vapaa päivän kunniaksi. Taidan nyt ottaa kupin kuumaa kahvia ja rentoutua hetken.