Hyvä tarkoitus ei aina takaa hyvää lopputulosta. Kukapa meistä ei olisi ostanut kuntosalikorttia tai uutta liikuntavälinettä tavoitteenaan lisätä liikuntaa. Valitettavan usein, joutuu toteamaan, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta tuloksia ei juuri ole tullut. Hieman samankaltaiseen ilmiöön törmää myös useimmissa suurissa organisaatioissa – kuten kunnissa. Monia palveluita, rakenteita tai hankintoja perustellaan tarkoituksen kautta: ”Tämä vähentää syrjäytymistä / parantaa työllisyyttä / tukee perheitä”. Huomattavasti hankalampaa on selvittää, kuinka vaikuttavia nämä toiminnot ovat tämän tarkoituksen saavuttamisessa.
Toimintakulttuurin muutos
Pelkästään tarkoituksen kautta arvioitaessa on vaikea tunnistaa mitkä vaihtoehtoisista toimintamalleista ovat parhaita – ja onko joukossa joitain jotka eivät mahdollisesti auta juuri lainkaan tavoitteen saavuttamisessa. Hyvien mittareiden kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi on usein valitettavan hankalaa.
Jotta pystymme aidosti kehittämään palveluita tarvitsemme toimintakulttuuriin kahta asiaa: Järjestelmällisyyttä palveluiden vaikuttavuutta kuvaavan tiedon keräämiseen sekä rohkeutta tunnustaa epäonnistumiset ja kokeilla uusia ratkaisuita. Uusia potentiaalisia toimintamalleja eri tarkoituksiin tulee tarjolle jatkuvalla syötöllä, esimerkiksi erilaisissa hankkeissa ja projekteissa tapahtuvien pilotointien kautta. Näistä olisi tärkeä saada parhaat jutut vakiintumaan. Koska erilaisia palveluita ja toimintamalleja ei voi olla loputtomasti, välillä täytyy myös jostain luopua. Joskus tämä on helppoa, jos uusi malli on käytännössä vain uusi versio edellisestä. Vaikeampaa tämä on silloin uudet toiminnot pyrkivät samoihin tarkoituksiin erilaisin keinoin.
Hanke- ja projektitoiminnassa puhutaan onnistumisharhasta – eli pelätään, että jonkin kokeilun myöntäminen epäonnistumiseksi haittaisi tulevien rahoitusten tai tilaisuuksien saamista. Siksi raportoitaessa pyritään väkisin saamaan projekti näyttämään onnistuneelta – arvelisin, että tätä samaa ongelmaa löytyy myös vakiintuneemmista palveluista.
Ymmärrettävästi omaan työhönsä ja työtehtäväänsä kriittisesti suhtautuminen on usein vaikeaa – etenkin raportoitaessa tuloksia ylöspäin. Oma työpaikka voi olla kiinni jonkin toiminnon jatkumisessa, lisäksi onnistuminen tai epäonnistuminen linkittyy vahvasti ammatilliseen identiteettiin ja omanarvon tuntoon. Tällöin voi useallakin tasolla olla vaikea paikka todeta, että se mitä olen tehnyt, ei enää ole paras ratkaisu johonkin tarpeeseen.
Meidän pitää pystyä luomaan toimintakulttuuri, jossa työntekijät kokevat asemansa niin turvalliseksi, että uskaltavat suhtautua omaan tekemiseensä kriittisesti, ja ilmapiirin jossa virheiden tai toimimattomaksi todettujen ratkaisuiden purkaminen onnistuu ilman että asiat henkilöityvät.Näin pystymme aidosti hyödyntämään saatavilla olevaa tietoa sekä poimimaan parhaat päältä erilaisista kokeiluista – ja viime kädessä tuottamaan parempia palveluita kuntalaisille.
