Ajatuksia ihmisyydestä

Vainoaja, pyhä yksinkertaisuus

Helsingin Sanomissa (19.1.2012) haastateltiin naista, jonka ex-mies on kertonut elämäntehtäväkseen kyseisen naisen elämän pilaamisen. Tämä tapahtui eroprosessin jälkeen ja suhteen aikana mies oli ollut väkivaltainen. Voi pientä mussukkaa, kuinka tärkeän elämäntehtävän hän onkaan itselleen ottanut! On aina yhtä hienoa lukea ihmisten Suurista Tavoitteista elämässään.

On varmasti tuskaista huomata, ettei kellään ole velvollisuutta rakastaa omaa itseään, eikä kellään ole velvollisuutta pysyä hakattavana. Käyhän tällainen jo luonnon päälle, jos uhri ei tottele! Tällöin voidaan ottaa hihitellen Ovelien Kikkojen Ykkönen mukaan peliin: ihminen, joka ei omistakaan lähimmäisiään, päättää ampua uhrinsa pois päiviltä, bonuksena menee  joskus myös lapset.

Kuinka ihmeessä tämä on mahdollista? Miten voi tuottaa lähimmäiselleen niin paljon tuskaa, pelkoa ja ahdistusta, puhumattakaan hengen viemisestä? Muutaman päivän päästä äiskä tai iskä tilittää päivälehdessä katumusta. Voi kuinka suuret sympatiat hänen puolellaan onkin!

Palataksemme Helsingin Sanomissa kerrotun miehen elämäntehtävään: miten ihmeessä kukaan jaksaa tuhlata omaa elämäänsä toisen elämän pilaamiseen? Mikä tällaisen henkilön omassa elämässä on mennyt niin pieleen, että ainoa tyydytys tulee toisen vainoamisesta? Jälleen ihmiset osoittavat ihmisyytensä ja jälleen voidaan todeta, ettei eläinkunnassaan tapahdu tällaista. Evoluutio on kehittänyt lajin, joka omassa sairaudessaan tuhoaa itsensä. Yksilöt, jotka tuhoavat oman kehityksensä ja sen mahdollisuuden, taantuvat yhdeksi massaksi. Tuleeko tästä massasta normi, vai onko ihmisyydellä mahdollisuus kehittyä?

“Love and compassion are necessities, not luxuries. Without them humanity cannot survive.” -Dalai Lama-

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*