Kasvu ihmisenä on vaikeimpia asioita, mitä yksilö voi kohdata. On hyvin helppoa jäädä pitämään tiukasti kiinni omista mielipiteistään ja käyttäytymistavoistaan kuin koittaa ymmärtää, miksi on jostain asiasta tiettyä mieltä ja miksi käyttäytyy tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Olen aiemmin kirjoittanut esimerkiksi työpaikkakiusaamisesta. Kiusaajat käyttäytyvät tietyn mallin mukaisesti jatkuvasti, he eivät kykene tai halua nähdä omaa toimintaansa kiusatun näkökulmasta. Hyvin usein kiusaajat toimivat ryhmässä, he saavat tukea väärälle käytökselleen muilta ajattelemattomilta ihmisiltä. Mikä siinä on niin vaikeaa, käyttäytyä hyvin ja inhimillisesti toisia kohtaan?
Helsingin Sanomissa (17.9.2014) oli Mervi Lammisen kirjoittama kolumni ”Ihminen voi pysyä tyhmänä koko elämänsä”. Kirjoittajan poika oli potkimassa kaveriensa kanssa palloa, kun paikalle tuli heitä kiusaamaan tullut nuorempi poika. ”Juuri sillä hetkellä pojan (kiusaajan) isä sattui kävelemään puiston ohi. Isä sai raivokohtauksen. Kysymättä yhtään tapahtumien kulusta hän sätti lapseni ja tämän kaverit. Kirosanojen lisäksi hän syöksi suustaan törkeyksiä kommentoiden niin palloa pelanneiden lasten painoa, pituutta kuin muitakin ominaisuuksia.” Tuntuu omituiselta kuvitella jonkun käyttäytyvän näin, mutta kun itse on saanut nähdä kaikenlaisia ”hyväkäytöksisiä” ihmistapauksia, on käytösmalliin helppo uskoa. Tässä tapauksessa on tapahtuman isän kasvu pysähtynyt täysin, henkinen kasvu on jäänyt juuritasolle. Kuka nimittelee toisia lapsia, jos oma lapsi on heitä kiusannut ja vielä menemällä nimittelyssään henkilökohtaisuuksiin? Ihminen, joka aikoo pysyä tyhmänä koko elämänsä. Näin hän antaa samalla hyvää esimerkkiä omalle jälkikasvulleen, joka voi myöhemmin pitäytyä samoissa käytösmalleissa ja jatkaa idiotismin oksentamista muiden päälle.
”Tyhmyys on jotain paljon pahempaa. Kyvyttömyyttä ja haluttomuutta käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla, piittaamattomuutta muista ihmisistä. Tyhmyys on sitä, että ihminen keski-ikäisenä käyttäytyy samalla tavalla kuin kuka tahansa kolmevuotias hiekkalaatikolla, vain omista tarpeista asioita katsoen, muista piittaamatta, taustoja selvittämättä, yrittämättäkään ymmärtää,” Lamminen kirjoittaa. Ilkeys ja piittaamattomuus ovat tyhmyyttä, kyvyttömyyttä kasvaa ihmisenä. Tämä idiotismin muoto on valitettavan yleistä. Kiusaamisen ja huonon käytöksen kohdalla voisi sanoihin liittää tyhmyyden. Se voisi tuoda tekijälle hieman herättelyä omasta toimintatavastaan ja tuoda hänelle selväksi, mitä hän käytöksellään viestittää. Työpaikan ja koulumaailman kiusaajat ovat yksinkertaisesti tyhmiä, kyvyttömiä. Kukapa tällaiseen joukkoon haluaisi kuulua? Valitettavaa vain, että turhankin moni.