Ajatuksia ihmisyydestä

Huonosti käyttäytyvät asiakkaat

Helsingin Sanomissa (27.7.2014) oli artikkeli ”Kassalla kilahtaa”. Artikkeli kertoi muun muassa asiakkaista, jotka ovat käyttäytyneet myyjiä kohtaan aivan käsittämättömällä tavalla. Tässä on katkelma kyseisestä jutusta:

Eräänä päivänä hänen (kassanhoitaja Anun) kassalleen saapui tavallisen näköinen pariskunta. Kun Anu oli lyönyt ostokset koneeseen, mies ilmoitti maksavansa luottokortilla. Kortissa luki kuitenkin naisen nimi. ”Anteeksi, mutta saisinko nähdä henkilöllisyystodistuksenne?” Anu kysyi. ”Täh?” ”Voisitteko näyttää henkilöllisyystodistuksenne?” ”Tämä kortti on vaimoni!” ”No voisiko hän sitten näyttää henkilöllisyystodistuksensa?”

Tämän jälkeen kyseinen mies oli raivostunut, karjunut myyjälle ja haukkunut häntä huoraksi. Tällaiset järkevät tunteenpurkaukset ovat lisääntyneet S-ryhmän viestintäpäällikön Outi Hohtin mukaan (HS 27.7.2014) ja ihmisten käytös on johtanut siihen, että esimerkiksi koottavassa jakkarassa on tarra, jossa kielletään sillä kaatuminen (!). Jos asiat eivät mene oman itsensä kannalta jouhevasti, kuten toisen luottokortilla maksaminen ilman henkilötodistuksen vaatimista, onhan aivan luonnollista, että muiden tunteista tiedottomana oleva ihminen kokee oikeudekseen vähintäänkin haukkua toista mielettömästi. Ei tule mieleenkään mahdolliset myyjiä koskevat säännöt, joiden mukaan heidän tulee toimia asiakkaita kohtaan, eikä varsinkaan mieleen juolahda se, miltä moinen käytös toisesta tuntuu. Valittajien täytyisi kyetä näkemään, miten naurettavaa ja ilkeää heidän käytöksensä on, mutta jostain syystä ihmisillä on hyvin voimakas taipumus nähdä itsensä vain hyvässä valossa. Tällaiset tunteitaan hallitsemattomat ihmiset ovatkin sitten kuin höyryjunat matkalla harhaiseen oikeamielisyyteensä, jota perustelevat itselleen ties millä. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä teki kaupan myyjästä huoran hänen toimiessaan kuten tilanteessa pitikin?

Artikkelissa myös todettiin, että ”kuluttajavalituksissa pääroolin ottaa kaikesta valittava vähemmistö”, joka johtaa siihen, ettei oikeasti tärkeille asioille jää viranomaisilla riittävästi aikaa. Mikä saa ihmisen käyttäytymään ostotilanteessa näin eläimellisesti? Ovatko ihmiset niin uusavuttomia, etteivät ymmärrä, että jakkarallakin voi kaatua vai onko syynä vain valittamisen tuoma autuus? Jos tämä kaikki energia käytettäisiin muiden hyvinvoinnin lisäämiseen, Suomi (ja maailma) olisi hieman inhimillisempi paikka asua.

Kommentit

  • seittu

    Ja tälläisia lähimmäisiä löytyy.käytösoppaat ilmaisjakeluun.hyvä sanna.osuitpa taasen asiaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*