Rauhanvälitys on jo pitkään ollut Suomen ulkopolitiikan prioriteetti ja sen tulee olla niin jatkossakin. Rauhanvälitykseen alettiin panostaa systemaattisesti pääministeri Matti Vanhasen toisella hallituskaudella (2007-2010) ja pääministeri Mari Kiviniemen hallituskaudella (2010-2011). Juha Sipilän hallitus on jatkanut tätä työtä.  Suomi on kansainvälisesti tunnettu ja luotettava toimija rauhanvälityskentällä. Erityisesti painotuksemme nuoriin ja naisiin on huomattu maailmalla.

Kilpailu rauhanvälityksen alalla on kovaa. Tällä hetkellä Suomi ei maana harjoita suoraa, korkean tason välitystoimintaa, mutta useat suomalaiset (kuten CMI) toimivat lähellä virallisia neuvotteluraiteita. Jatkossa pitää varmistaa, että rahoitus rauhanvälitystoimintaan on kunnossa ja että nykyistä suuremmalla rahoituksella on mahdollisuus profiloitua paremmin ja saada näkyvyyttä. Myöskin tulee harkita, onko joitain sellaisia prosesseja, joihin Suomi voisi näkyvämmin maana tarjota palveluksiaan. Esimerkiksi Norja ja Ruotsi ovat ottaneet poliittisia ja taloudellisia riskejä ja ne ovatkin näkyvämmin mukana eri prosesseissa ympäri maailmaa. Suomen rahoitus on kasvanut viime vuosina, mutta lisää tarvitaan vielä.

Konfliktien luonne on muuttunut. Ne ovat yhä suuremmassa määrin vaikeita ja moniulotteisia eikä niissä enää ole selkeästi yhtä tai kahta osapuolta. Konfliktien ratkaisu- ja rauhanvälityskenttää leimaa kansainvälisten instituutioiden alentunut kyky ratkaista niitä. Päätöksentekokyky on heikentynyt. Perinteiset rauhanneuvottelijat kuten Martti Ahtisaari ovat vähentyneet eikä YK:n tapaisia yhden toimijan monopoleja rauhanvälityksessä enää ole. Rauhanvälitys on monikerroksista ja verkostoitunutta toimintaa, jossa paikallisuudella on suuri merkitys.  

Suomen olisi hyvä jatkossa profiloitua vahvuusalueillamme, eli naisten ja nuorten lisäksi teknologiapuolella. Rauhanteknologia eli PeaceTech on nouseva ala ja Suomella on hyvät edellytykset nousta tässä edelläkävijämaan rooliin. Hyvänä vertailukohtana tässä on YK:n innovaatiolaboratorion, UNTIL:n perustaminen Suomeen.

Rauhanteknologia on teknologiaa, jota voidaan käyttää vähentämään väkivaltaa ja väkivallan tarvetta. Rauhanteknologiat siis antavat uusia ja parempia tapoja toimijoille tehdä työtään rauhan tukemiseksi. Sektorin kehittämiseksi ja investointien lisäämiseksi tälle alalle tarvitaan nykyistä suuremmat resurssit. Keskusta haluaa olla edistämässä myös rauhanteknologiaa.

Rauhanvälityksen ja konfliktintutkimuksen koulutus on myös tärkeää. Suomalaisilla on jo hyvät lähtökohdat toimia kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä, mutta kansallista tietopohjaa ja osaamista tulee systemaattisesti kasvattaa niin yliopistopuolella kuin esimerkiksi ulkoministeriön virkamiehistön keskuudessa. On myös korostettava parlamenttien roolia rauhanprosesseissa, sillä rauhansopimukset tulee muokata kansalliseksi lainsäädännöksi. Tässä piilee myös vaaroja; jyrkät kannat auttavat monesti valtaanpääsyä, sovittelevat kannat eivät ole kansalaisten keskuudessa aina suosittuja.

Aila Paloniemi, kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas (kesk.), Eduskunnan rauhanvälitysverkoston jäsen