Aila Paloniemi

Koulutuksen keskeyttämiset ennaltaehkäistävä

Ammatillisen koulutuksen keskeyttämiset ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Esimerkiksi Jyväskylän Gradiassa on viime vuoden aikana lopettanut opintonsa 147 opiskelijaa syytä kertomatta. Määrä on puolet enemmän kuin edellisenä vuonna (KSML 1.12.) Keskeyttämisille ei ole yhtä syytä. Taustalta löytyy kuitenkin usein vaikeuksia henkilökohtaisessa elämässä, heikkoa koulumenestystä ja arvottomuuden tunnetta. Kun opiskelumotivaatio laskee eikä oppilaitoksilla ole mahdollisuutta ottaa koppia lopettamista suunnittelevista, kierre syvenee. Monen kohdalla se johtaa koulutuksen keskeyttämiseen ja muihin vaikeuksiin elämänhallinnassa.

Kyse on paitsi näiden nuorten tunnistamisesta, myös kyvystä ymmärtää nuoren elämäntilanne ja mielessä vellovat huolet. Kyse on myös siitä, että huolien purkamiseksi järjestetään oikea-aikaista apua.

Kouluterveydenhoitajan, -kuraattorin ja psykologin palvelujen lisäksi oppilaitoksiin tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia. He voivat auttaa nuoria matalalla kynnyksellä ja ajoissa. Tästä on saatu hyviä kokemuksia niissä kaupungeissa, joissa sitä on kokeiltu.

Opinto-ohjausta on kehitettävä niin, että nuoret todella saavat yksilöllistä ja luottamuksellista tukea elämänvalintojensa tekemiseen. Moni nuori pitää esimerkiksi opiskelualavalintojen tekemistä vaikeana kun niitä vaaditaan liian varhain.

Oppisopimuskoulutukseen tulee saada vahvistusta. Nyt harvalla pienellä yrityksellä on mahdollisuutta ohjata nuorta, koska resursseja ei ole riittävästi. Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ovat tärkeitä avun muotoja mutta myös ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan. Siten moni nuori saataisiin luopumaan ajatuksesta lopettaa opiskelu kesken kaiken.

Meillä ei ole varaa kadottaa yhtäkään nuorta. Satsaaminen nuorten kuulemiseen, ohjaamiseen ja aikuisen tukeen tuo sijoitetut resurssit moninkertaisesti takaisin. Järjestöt, esimerkiksi Aseman lapset voivat olla tässä oppilaitosten tukena.

Myös vanhempien tulisi olla kiinnostuneita nuortensa elämästä ja antaa vahvempaa tukea jälkikasvunsa opiskeluun ja elämänhallintaan. Islannissa aikuiset päättivät yhteisesti, että he viettävät aikaa lastensa ja nuortensa kanssa. Islannissa myös tarjotaan jokaiselle lapselle harrastus ja päätetään yhdessä esimerkiksi lasten ja nuorten kotiintuloajat. Kuumien lähteiden maassa nuorten alkoholin ja huumeiden käyttö on saatu radikaalisti vähenemään.

Aila Paloniemi, kansanedustaja (kesk.)

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*