Tällainen poika pyyteli minua saunakaveriksi Hakaniemen torilla, hänellä on sen verran tuttu naama, että suostuin. Tänä vuonna Juhannus vietetään Helsingissä, joka on kesäjuhlan paikaksi erinomainen. Paras paikka olisi Savonranta, mutta sinne ei aina pääse. Nämä kaksi paikkaa Suomen matkailukartalla ovat erikoisia, ne eivät sovi ihan kaikille. Matkailuslogan kuuluukin: Savonranta and Helsinki – Not For Everybody. Helsingissä on luontoa yhtä paljon kuin Savonrannalla. Orivesi ja Paasvesi korvautuvat vaihteen vuoksi Suomenlahdella, josta Tuuletar puhalsi ensimmäiset sinilevän haituvat pois. Kaupungin metsästä ei kuitenkaan voi hakea juhannusvastaa, joten se haetaan tietenkin Hakaniemen torilta.
Tämä pariskunta niputtaa loput koivunoksat pikkuvastoiksi ja tekee toisen tilin.
Tori on täynnä liiketoimintaa ja kulttuuria. Saunavastoja ei vielä ole konseptoitu, vaikkapa Pirkka– tai Rainbow-vastoiksi, joten tarjolla on vain aitoja – vastoja. Kollegani saunaopas Leena Kuosmanen kertoi ulkomaalaisille vieraillemme saunareissulla, kuinka saunavasta on suomalaisen designin korkein huippu. Vasta on ikivanhaa kulttuuria, se hieroo, rentouttaa ja puhdistaa ruumiin ja mielen. Sen tuoksu puhdistaa sielun. Se sopii vasen- ja oikeakätisille. Se on ekologinen luonnontuote ja kirjaimellisesti täysin kierrätettävä. Ensin sitä käytetään saunassa vastana, sitten se aloittaa elämänsä hyödyllisenä luutana ja lopuksi luutija voi lentää sillä vielä ilmaiselle kierrokselle Kyöpeliin ja takaisin.
Nämä ukkelit olivat jo myyneet kaikki vastansa.
Hakaniemen tori on Helsingin paras kauppapaikka ja täynnä luontaista kulttuuria. Tänne pormestari Vapaavuori ei saa perustaa ravintolamaailmaa, kuten nyt Senaatintorille. Kaiken kehityksen keskellä päättäjien sivistystason erottaa heidän kyvystään tunnistaa arvoja ja kestäviä traditioita. Kuka tahansa osaa laskea euroja, varsinkin, jos ne eivät ole omaa rahaa. Tärkeimmät asiat ovat korvaamattomia. Toisaalta ironia on ihanaa: suomalaisten viinanjuontia eniten vahtineet instituutiot kirkko, valtio ja valistus (yliopisto) saavat nyt katsoa kun kansa mellastaa niiden nenän alla Senaatintorilla.
Rakkaus on perusvoima. Hakaniemen torilla äijät vetävät ammattimaisesti tangoja ja romansseja lemmestä ja rahaa kilahtelee soittajan laukkuun.
Kuuntele juhannusmusiikkia tästä linkistä:
Romanttista musiikkia Hakaniemen torilla
Hakaniemi on työväen kaupunginosa. Vanha Metallitalo on nykyään Teollisuusliittojen talo. Kun Metalliliitto rakennutti talon vuonna 1965, se oli iso ja kallis ja koko liitto oli mennä nurin, kun se ei kyennyt maksamaan rakennuslainojaan. Silloin sinivalkoinen pääoma KOP:sta tuli apuun.
Tapasin torilla kalliolaiskirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen.
Kirjailija Torsti Lehtisen kirja Kun päättyy Pitkäsilta on julkaistu ainakin neljä kertaa. Se on voimakas ja liikuttava omaelämäkerrallinen kuvaus pojan elämästä Kalliossa sotien jälkeen. Torsti Lehtinen on kiinnostava ajattelija ja aion heti juhannuksen jälkeen hakea hänen teoksiaan luettavaksi. Hän myös opettaa kirjoittamista, voisi yrittää päästä oppiin. Eräs aforistikko Lehtisen ajatelmista on: ”Luulevat, että kirjat ilmestyvät.”
Tässä on YLE:n linkki Torsti Lehtisestä kertovaan ohjelmaan; YLE: Torsti Lehtinen
Omassa hyllyssäni on Pitkänsillan lisäksi Lehtisen kirjoittama kirja Sören Kierkegaard. Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi. Kierkegaard on niin syvällä ja tiukasti kristinuskon ikeessä, että se rasittaa ja ahdistaa. Luen kirjojani kynä kädessä, teen merkintöjä ja taittelen sivuja merkiksi, että löytäisin tärkeät jutut uudelleen tarvittaessa. Usein käy niin, että Kohtalotar avaa sivun juuri oikeasta kohdasta, jota en ilman hänen opastustaan olisi koskaan löytänyt. Nyt Kohtalotar avasi sivun, jossa Kierkegaard neuvoo olemaan fanittamatta liikaa, jos aikoo tutustua kirjailijaan.
”Ohikulkija, joka nauraa meille päin naamaa, ei velvoita meitä mihinkään, pikemminkin hän jää meille velkaan: annoimmehan hänelle tilaisuuden nauruun. Kumpikin pitää huolen omista asioistaan velvoittavan vastavuoroisuuden häiritsemättä. Ohikulkija, joka tuijottaa uhmaavasti ja antaa ymmärtää, ettei pidä meitä tervehtimisen arvioisina, ei vaadi meiltä mitään: hän päinvastaoin vapauttaa meidät tervehtimisen vaivasta. Ihailijasta sitä vastoin ei niin vähällä pääse.”
Lopen perunaa Juhannukseksi.
Hakaniemen torilta pitää ostaa myös perunoita ja salaattitarpeita. Kotimaiset mansikat ovat vielä kalliita. Mitä Suomessa kesäisin syötiin ennen tätä grillivillitystä? Salmiakilla maustettua broileria ja grillattuja persikoita? Toisaalta perunakin tuli Suomeen vasta 200 vuotta sitten.
Tältä mieheltä osttettiin kaksi vastaa ja kahdet tammipuusta nikkaroidut ottimet.
Viinakaupassa ei tänään tarvitse käydäkään, kotona on juhannusjuomia tarpeeksi. Kaikki on muuten valmista juhannusjuhlaan, vain kaksi puuttuu: lapsenlapset. Mutta ostimme kuitenkin pienen vastan siltä ensimmäiseltä ukkelilta – ei se kuulemma olisi mitään maksanut, mutta minä annoin neljä euroa, kun se on niin nätti. Se myyjä ja tämä vasta:
