Ilmailu-5-ottelun avoimissa PM-kilpailuissa Liettuassa päätöslaji suunnistus ratkaisi Suomelle voiton joukkuekilpailuissa. Mitaleita tuli myös henkilökohtaisessa kilpailussa.

Suunnistus oli järjstetty viehättävällä ulkoilualueella Kacergineksen metsässä, jossa kasvoi sekä kuusia että jaloja lehtipuita. Päivä oli lämmin ja yksi kilpailija tarvitsi ensiapua maaliin saavuttuaan. Hän tointui kyllä saatuaan nestettä ja viilennystä.
Auringon lisäksi suunnistajia kärvensi ratamestari, joka oli onnistunut tekemään niin kiperän suunnistuksen, että yhdeksän kilpailijaa hylättiin. Kaksi osallistujaa sai liittyä heidän seurakseen nollan pisteen kerhoon liian hitaan ajan vuoksi, vaikka he kaikki rastit löysivätkin.

Suomalaisilla ei ollut näitä ongelmia. Lauri Lappalainen voitti suunnistuksen. Hänen aikansa oli 0,41.29. Koska Kari-Jussi Korhonen teki toiseksi parhaan ajan eli 0,46.49 oli suomalaisten kaksoisvoitto tosiasia. Kolmas oli Espanjan David Arrese, joka teki tuloksen 0,51.36.
Muutkin suomalaiset pärjäsivät hyvin. Matti Pulli oli viides, Ville Rosenlund kahdeksas ja Lauri Ikonen kolmastoista.

Suunnistuksessa, samoin kuin esteradalla, ihannetulos, josta saa tuhat ottelupistettä, on viiden parhaan ajan keskiarvo. Lappalaisen pistepotti oli 1193, Korhosen 1113 ja Arrese korjasi talteen 1041 pinnaa.
Oli aika laskea lopputulokset. Viisiottelussa lajeja on oikeastaan kuusi, koska esterata ja suunnistus, pakokilpailun puoliskot, lasketaan omiksi lajeikseen. Lopputuloksiin tulee kunkin kilpailijan viisi parasta osalajitulosta eli huonoin jää pois.
Ukrainan Dmytro Kmetiuk oli ollut selvä voittaja jo ennen suunnistusta ja hänelle ei kukaan mahtanut mitään. Kmetiuk oli yksi niistä, joiden suunnistus diskattiin, mutta vähät siitä, kun miehellä oli jo valmiiksi plakkarissa pisteitä 5247. Sitä ei kukaan pystynyt ylittämään, vaikka kuinka kirmasi metsässä paremmin.
Toisaalta on huojentavaa, ettei tämä ukrainalainen urheilun monilahjakkuuskaan sentään ihan kaikessa joka kerta onnistu. Näkee, että on kyseessä ihminen eikä kone. Kmetiuk voitti uinnin murskaavan ylivoimaisesti ja pärjäsi hienosti myös miekkailussa ja ammunnassa.

Hopeamitalisti oli Korhonen. Hänen pisteistään jätettiin pois esterata, josta hän nilkkavaivan takia kuittasi nollan eli käväisi tallaamassa lähtölinjan yli ja säästi jalkaansa suunnistukseen. Se kannatti. Kokonaispisteet hänellä olivat 4936. Korhonen oli kakkonen myös suunnistuksessa ja koripallon käsittelyssä.
Ville Rosenlund sai pronssia. Kokenut Rosenlund on kiertänyt kisoja yli kaksikymmentä vuotta ja on parhaimmillaan voittanut maailmanmestaruuden. Taas tuli mitaleita. Rosenlundkin otti taktisen nollan esteradalta ja hänen loppupisteensä viidestä lajista olivat 4928. Rosenlund oli kärjessä ammunnassa ja miekkailussa.
Joukkuekilpailussa voiton vei Suomi kokoonpanolla Korhonen, Rosenlund ja Lappalainen. Hopealle taisteli Brasilia, jonka joukkueessa kilpailivat Ariel Kaczmark, Frederico Brito ja Eduardo Duque. Ukraina sai joukkuepronssia. Heidän mitalimiehistöönsä kuuluivat Kmetiuk, Dmytro Jerema ja Andrii Poltavets.
Pelkkien Pohjoismaiden kilpailussa Suomi putsasi pöydän. Mitalit menivät Korhoselle, Rosenlundille ja Lappalaiselle. PM-joukkuekilpailuissa Suomi oli itsestään selvä voittaja. Toiseksi tuli Norja (Frank Sandberg, Glenn Müller ja Joachim Eide). Kolmas oli Ruotsi (Filip Magounakis, Erik Vikman, Christian Johansson).
Palkintojen jaossa tuli kommelluksia, mutta niitä tulee aina. Koripallon voittajat julistettiin kahteen kertaan ja miekkailu oli jäädä palkitsematta. Miekkailun voittajaksi kuulutettiin Rosenlund, joka ei ollut voittaja, vaikka pistemääräisesti ylsi samaan tulokseen kuin oikea voittaja. Rosenlund pysyi penkissään ja voittaja käveli muina miehinä yleisön eteen ja sanoi kuuluttajan mikrofoniin nimensä, Jesus Ramos. Huumorintajuinen espanjalainen ei pahastunut kömmähdyksestä ja kaikilla oli hauskaa.
Hyvällä tuulella oli myös Liettuan ilmavoimien komentaja, joka kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan ja jakoi palkintoja. Eversti Dainius Guzas totesi: ”Ette varmaankaan halua, että pidän pitkän puheen… koska kilpailu oli pitkä.” Hän ei totta vie jäänyt jaarittelemaan, vaan lausui vain muutaman tilanteeseen sopivan sanasen. Varmasti kukaan ei ehtinyt toivoa, että hänen puheensa pian loppuisi, niin sukkelasti se meni.
Palkintojen jako pidettiin Vytaytas Suuren sotamuseossa.  Näyttely sai miettimään, kuinka vähän itse asiassa tuntee Liettuan historiaa. Esineistöä oli keskiajalta eteenpäin näyttävästi esille pantuna. Paikka oli hieno valinta. Harvoin on sotilasilmailun viisiottelun mitaleita jaettu näin komeassa ympäristössä.