Vox Aurea Kaliforniassa

Kotimatkalla

Kotimatkalle lähdettiin suoraan Disneyn maailmasta.

Ensimmäiset jännityksen hetket koettiin, kun Golden Gate Festivaalien palkinnot meinattiin takavarikoida lentokentän tulliviranomaisten toimesta. Sannan tueksi saapui muutama kuorolainen anovine ilmeineen ja lasiset ”pokaalit” saatiin pitää.

Lentomme kohti Lontoota pääsi lähtemään tunnin myöhässä ja matkan tässä vaiheessa odottelu tuntui ikuisuudelta. Porttien avautuessa ilmoille kajautettiin Finlandia, joka sai jälleen kerran arvoisensa suosionosoitukset.

Kiipesimme valtavan kokoiseen koneeseen, jossa jokainen istumapaikka oli varusteltu hienolla viihdekeskuksella, joka kätki sisäänsä musiikkia, elokuvia, tv-ohjelmia, radion, pelejä, jne. Pian avautui Voxilaisten oma chat, jossa saattoi oman ruudun kautta keskustella koko porukan kesken tai yksityisemmin toisella puolella konetta istuvat kaverin kanssa. Pian Voxilasten täyttämiltä penkkiriveiltä alkoi kuitenkin kuulua tasainen tuhina; unet veivät voiton peleiltä ja elokuvilta.

Lontoosta eteenpäin meidät oli buukattu kahteen koneeseen; ensimmäisen porukan (huoltaja ja neljä kuorolaista) oli määrä lähteä kohti Helsinkiä puoli tuntia ennen muita. Tuulet pitkällä lennolla olivat myötäiset, mutta siitäkin huolimatta tapahtui se, mitä eniten jännitettiin; ensimmäinen porukka ei ehtinyt jatkolennolle, vaan joutui jäämään yöksi Lontooseen.

Kiirettä piti meillä muillakin… Laukku toisensa jälkeen siirtyi läpivalaisussa tarkastettavien hihnalle, kun tulli päätti tutkia kaikkien niiden laukut, jotka olivat Los Angelesin kentällä poikenneet Victoria’s Secretillä ja ostaeet nestemäisiä tuoksuja. Kaikki tuotteet oli pakattu lentokentällä ”sinetöityihin” pusseihin kuitteineen päivineen, mutta jostain syystä pusseja revittiin auki ja tutkittiin lähemmin. Vipinää harvalukuisten tullivirkailijoiden keskuuteen tuli vasta siinä vaiheessa, kun meitä portille saattamaan saapunut kenttävirkailija ilmoitti, että neljän minuutin kuluttua on ihan pakko lähteä, jos meinataan ehtiä lennolle. Yksi huoltajistemme risti spurttimme Lontoon maratoniksi, mutta niin vain kaikki ehdimme koneeseen.

Helsinki-Vantaalla ilmoille kajahti jälleen Finlandia ja onnittelulaulu täysi-ikäistyneelle Voxilaiselle. Laulujen lomassa selvittelimme viiden kadonneen matkalaukun kohtaloa.  Harmi ja huoli matkan varrelle jääneistä kansallispuvuista, omista tavaroista ja tuliaisista oli ymmärrettävästi suuri.  Laukkujen kerrottiin olevan Lontoossa ja saapuvan Helsinkiin seuraavan päivän aikana.

Bussimatka kohti Jyväskylää alkoi ja samalla alkoi Lontooseen jääneen porukan asioiden selvittely; Löytyikö majapaikka? Milloin pääsette Suomeen? Miten järjestämme kyydin Jyväskylään? Suru ja huoli välillejääneiden puolesta oli iso.

Jyväskylässä meidät otti vastaan suuri läheisten joukko; halauksia, suukkoja ja kyyneleitä, hymyja iloa ja onnea. Oli ihanaa tulla kotiin.

Lauantai-iltana kotiin pääsivät myös välille jääneet matkalaiset ja sunnuntaina Helsingistä kotiin haettiin kadonneet matkalaukutkin.

Nyt aikaeroväsymystä hoitelee kukin tavallaan, paluu arkeen sujuu asteittain ja tätä matkaa sekä huikeaa kisamenestystä muistellaan varmasti vielä pitkään.

Kiitos Voxilaiset, Sanna, Tuuli ja kaikki huoltajat!

On ollut ilo ja etuoikeus reissata kanssanne.

Anu Salila

23072015 (80) – kopio (800x800)

23072015 (94) – kopio (800x800)

23072015 (85) – kopio (800x800)      23072015 (86) – kopio (800x800)

24072015 (7) – kopio (800x800)

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*