Marraskuu alkoi ja sen myötä jo perinteinen Movember, eli viiksien kasvattamiskuukausi. Oletan, että Movember on jo niin tuttu kampanja ettei sitä tarvitse sen kummemmin selittää. Kuitenkin taustalla on eturauhassyöpätietouden lisääminen helposti lähestyttävän kampanjan muodossa. Jäin kuitenkin miettimään, joko aika on ajanut Movemberin ohi?

Lähiaikojen havaintojeni perusteella kyseinen tapahtuma ei ole enää saanut samanlaista mediahuomiota, eikä se ole näkynyt katukuvassa juuri mitenkään. Miksi? Eikö eturauhassyöpä ole yhtä merkittävä ja tärkeä aihe kuin vaikkapa rintasyöpä? Tosin tässä vaiheessa ajatteluketjuani olin jo joutunut käsittelemään sukupuolten tasa-arvoa ja tullut siihen lopputulokseen, ettei se ole tie jolle haluan mennä. Tasa-arvosta tuskin on kyse. Joten mistä?

Miksi toinen sukupuoliriippuvainen syöpä saa kampanjalleen tukijoita enemmän kuin toinen? Syyn täytyy olla kampanjan toteutuksessa. Rintasyöpäkampanja Roosa-nauha on ehkä helpommin lähestyttävä rintanauhoineen, kuin Movember ja sen kuukauden mittainen viiksien kasvattamisprojekti. Lisäksi nauhan voi sukupuolesta riippumatta laittaa rintaan ja olla hengessä mukana. Eikä viiksien kasvattaminen kaikilta onnistu haluamisestaan riippumatta.

Toisaalta taustalla voivat olla Movember-kampanjan epämääräinen rahapolitiikka, jossa kampanjan sponsori ei välttämättä tiedä minne hänen lahjoitusrahansa menevät. Tästä aiheestahan on kirjoiteltu jo varsin monia tekstejä ja ne kyllä löytyvät nopealla googlettamisella. Enkä kyllä voi olla eri mieltä kritiikin kanssa etteikö siinä olisi jotain hämärää, että idean isä elättää itsensä säätiönsä turvin. Eikä ilmeisesti kovin köyhästi elätäkään.

Tietenkin voi myös olla, että viiksien aika on ohi ja karvoituksen painopiste on siirtynyt täyspartoihin. Ennen Movemberiahan elettiin pitkälti aikaa jolloin miehet olivat paikoin jopa ylitrimmattuja ja täysin siloposkia. Tuolloin naamakarvojen kasvattaminen jopa hentoisten viiksien muodossa oli suorastaan radikaali vastaisku metroseksuaaleille kauneusnormeille. Nykyisellään viikset eivät enää säväytä suuntaan tai toiseen kun täysparrat rehottavat katukuvassa varsin vahvasti. Eihän vaivalla kasvatettua vapaustaistelijapartaa mallia Kuuba 1959 viitsi kuukauden kampanjan takia hävittää.

Kuitenkaan en voi silti väittää täysin aukottomasti Movemberin hävinneen, sillä onhan omalla yliopistollanikin tai tarkemmin ylioppilaskunnalla menossa Moverber-haaste. Silti voi väittää hyvällä omallatunnolla, että viiksikampanja on alkanut hiipua. Tämä on nähtävissä vähentyneenä intona ottaa osaa kampanjaan. Onhan se ymmärrettävää kun uutuudenviehätys on jo haihtunut ja epäkohtia on nostettu esille, eikä kampanja ole onnistunut juuri uudistumaan.

Vaikkei Movember olekaan täysin hiipunut on se siis jo menettänyt asemaansa. Hyvä niin. Voihan syöpää vastaan taistella ja tietoisuutta lisätä muillakin keinoilla. Kampanjoja tulee ja menee. Parasta on vain antaa kaikkien partojen ja viiksien kasvaa, tai olla kasvamatta. Mitäpä minä tiedän.