Ne on jo kohdussa vammautuneita. Hirveän sairaita yksilöitä, jotka toimillaan saastuttavat vielä heterot ja tuhoavat yhteiskunnan sisältäpäin. Onhan ne jo vallanneet mediankin kun joka ohjelmassa pitää olla ainakin yksi ”kiintiöhomo”. Mikä malli se on normaaleille lapsille kasvaa kun joutuu tuollaista katsomaan. Puretaanhan ne hometalotkin, etteivät ihmiset joudu sille altistumaan.

On se kumma, että vielä nykyäänkin tuollaisia tekstejä kirjoitetaan, saatikka kehdataan julkaista. Viimeksi viime torstaina (21.2.14) käytiin keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista, silloin ensimmäisen kappaleen kaltaiset kommentit olivat jälleen pöydällä. Väitteitä tukemaan kun otetaan vielä raamattu ja biologia niin on soppa valmis. Paradoksaalista asiassa on se, että yleisen mielipiteen mukaan vammaisille pitää taata samat oikeudet kuin muille ja silti homoille (erään väitteen mukaan kohdussa vammautuneille) ei niitä suotaisi. Milloin suvaitsevaisuus unohdettiin? Kaikkien kukkien ei siis annetakaan kukkia…

Toisaalta minun etusivuni täyttyi aivan päinvastaisista päivityksistä. Tosin useimmat tuttuni jotka ahkerasti päivittävät sivujaan ovatkin humanisteja. Kai se meillä ”hömppätieteitä” opiskelevilla tuo tasa-arvokin on laajempi käsite kuin vain valtaväestöä koskeva täytesana. Me humanistitkin kuitenkin olemme omanlaisemme vähemmistö, ainakin jos tutkintojen arvostuksella mittaa. Sympatisoimme siis muita vähemmistöjä. Tai sitten humanistinen ajattelutapa ja ajattelunkulttuuri ovat koulineet meitä ymmärtämään asioita laajemmassa mittakaavassa ja välttämään ahdasta, tuloksetonta idiotismia. Ja varsinkin opettanut meitä karttamaan ajatusta vammaisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen vertailusta, näinhän asianlaita ei ole. Muutenkin nuoret aikuiset tuntuvat olevan varsin arvoliberaaleja, tai sitten tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat eivät tohtineet omalla nimellään sosiaalisessa mediassa tuoda esille näkemyksiään.

Molemmat leirit, niin vastustajat kuin kannattajatkin usein käyttävät varsin värikästä retoriikkaa ja agitoivat toisensa miltei raivon partaalle. Onhan se ymmärrettävää kun puhutaan asioista jotka liittyvät arvoihin ja elämäntapaan, mutta milloin päästäisiin tässäkin teemassa asialliseen keskusteluun. Edes eduskunnassa se ei näytä toimivan, sillä kun seurasin uutisointia erään puolueen leiristä tuli varsin ala-arvoisia kommentteja, mikä ei mielestäni edusta ”arvokasta” käytöstä mitä kansanedustajalta salissa edellytetään. Miksi ihmeessä arvokas keskustelu katoaa niin helposti keskelle taistelevien egojen pohjatonta merta?

Minä kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Eihän se ole minulta pois vaikka homoilla olisi oikeus mennä naimisiin, ei se mielestäni vähennä heteroparien avioliittojen arvoa. Sehän vain takaa samat oikeudet homopareille kuin heteropareille perimisen ja muiden oikeudellisten seikkojen suhteen. Kirkolliseen vihkimiseen en ota minkäänlaista kantaa, sillä se ei ole minun tehtäväni. Kirkko saa tehdä omat ratkaisunsa omien arvojensa pohjalta ja valtio taas kansansa arvojen pohjalta. Kirkkoon kuuluminen on vapaaehtoista, valtioon kuuluminen ei niinkään.

Maailma muuttuu Eskoseni, miksei myös meidän käsityksemme tasa-arvosta.