Ulkoviitasaarelainen

Vaaleja ja kevään merkkejä

Tätä kirjoittaessani katselen tai oikeammin kuuntelen tämänhetkistä mielikanavaani telkkarista eli CNN-uutiskanavaa, joka USAn presidentinvaalien jälkeen on lähettänyt joka päivä tuntitolkulla ohjelmaa siitä, mitä siellä vaalien aikaan on tai ei ole tapahtunut, onko Trump valehdellut vaiko ei, onko ollut yhteyksiä Venäjälle vaiko ei, onko salakuunneltu vai ei. Että ne jaksavat. No oma veikkaukseni on alusta asti ollut, että nyt valittu Trump ei tuota neljää vuotta loppuun asti virassaan istu ja jos kuitenkin istuu niin eipä minun arkielämääni paljonkaan heiluta.

Suomen lähestyvät kunnallisvaalit eivät itse asiassa heilauta juuri nyt senkään vertaa – syynä yksinkertaisesti se, että en saa niissä vaaleissa äänestää. Niinpä en juurikaan toistaiseksi ole vaaliohjelmia katsellut, mutta ehkä jonkunlainen mielenkiinto sen verran herää, että tulospalvelua sitten viimeisenä päivänä tulee seurattua. Onhan siellä vähintäänkin puolituttuja ehdokkaita monella paikkakunnalla.

Meitä täällä puhuttaa tällä hetkellä nyt tulevana torstaina edessä oleva Suomi-Seuran vuosikokous, missä myös valitaan seuralle uusi johtokunta ja puheenjohtaja. Ja ensimmäistä kertaa tuosta äänestetään. Tähän asti on aina käynyt niin, että vanha johtokunta kerää valmiiksi uuden hallituksen, joka sitten ainoana listana kokouksessa tehtäväänsä valitaan ilman äänestystä. Nyt näitä listoja on siis kaksi ensimmäistä kertaa. Sen verran väki täällä on lisääntynyt ja rakennemuutosta tapahtunut, että osa haluaa voimakkaampaa muutosta ja haluaa niin sanotusti uutta verta seuran johtoon. Itsekin tunnustan kuuluvani tuohon joukkoon. Mutta enpä olisi uskonut, millaista ”käytäväkeskustelua” edessä oleva vaali saa täällä aikaan. Vaimo tuossa juuri lueskeli ääneen Algarven Suomalaiset-faceryhmässä näkyviä kirjoituksia joistakin kandidaateista. Vaikka täällä ei siis mitään puolueita ole vaan suomalaiset keskuudestaan yrittävät löytää parhaan mahdollisen porukan seuraa vetämään ja kehittämään, niin täälläkin pian näköjään riidellään suomalaisen vaalikeskustelun tapaan.  No toivottavasti sopu löytyy torstain vaalien jälkeen ja saamme vanhan, hyvän seuran tarjoaman palvelun lisäksi nauttia uusistakin aktiviteeteista.

 

Kevät siis tekee kovasti tuloaan niin tänne kun sinne Suomeenkin. Suomessa kevään merkit on vähän helpompi erottaa – aurinko alkaa näyttäytyä useammin, lunta ja vettä tulee vuoronperään, samoin pakkas- ja lämpöasteita, jalkakäytävät muistuttavat luistinrataa, nastarenkaista saa pikkuhiljaa luopua, kerran avoimeksi lapioidut terassit alkavat pysyä sulana, hienoja pilkkikelejä on usein, toppatakinkin saa silloin tällöin jättää pois. Täällä ei noin selviä merkkejä ole, mutta joistakin asioista sen kevään lähestymisen kyllä huomaa.

Tietysti se aurinko täälläkin taas vähän pidempään paistaa, mutta ei sitä kevättä oikein siitä huomaa. Me huomaamme sen mm siitä, että tuossa terassimme edessä olevat koko talven vihreinä olleet puut tiputtavat juuri nyt kaikki lehtensä ja viheriöivät uudestaan kesällä. Tai siitä, että oikopolullamme tuonne Portimaoon aluskasvillisuus oikein rehottaa, kohta saisi joku viikatteen kanssa käydä kaatamassa polun näkyviin. No toisaalta – kesäaurinko sitten polttaa tuon nurmikon ihan ruskeaksi ja kuolleeksi.

Varsin erikoinen kevään merkki on se, että noista lähistön vähän männyn näköisistä puista tippuu alas sellaisia toukkapusseja. Puussa talvehtineet keltavihreät toukat sitten muodostavat pitkiä jonoja ja kaivautuvat sopivan paikan tullen maahan koteloitumaan ja lentävät sitten jossakin vaiheessa elämään elämäänsä. Otuksen nimi kuulemma on männynkulkuekehrääjä – täällä sitä kutsutaan katerpillariksi. Vaarallinen otus, joka häiriintyessään ampuu ilmaan jotakin myrkkyä, joka voi aiheuttaa erittäinkin pahoja allergisia oireita, jopa hengitysvaikeuksia.

Ne mukavammat kevään merkit ovat tietysti golfsesongin käynnistyminen, mikä oikein hyvin näkyy terassiltamme ja konkretisoituu mm niin, että 3-5 hukkaan lyötyä palloa löytyy omalta pihalta tai lähistöltä lähes päivittäin. Taitaa tuon vaimon lasipulloissa niitä olla jo parisataa ja lisää tulee.

Varma kevään merkki on myös se, että kun turistivirrat pikkuhiljaa kasvavat, niin monet talven kiinni olleet kaupat ja kahvilaravintolat alkavat availla oviaan ja ne jotka vielä eivät ole auki, tekevät jonkun asteista remonttia koko ajan. Huhtikuun alkuun mennessä lähes kaikki lienevät auki. Kiitettävästi myös katuja kunnostetaan ja taloja maalataan – pahin lama lienee siis täälläkin ohi.

Ja se talvi – se vasta ohi onkin ja kevät tulee ihan väkisin. Ja sehän minulle sopii – toppatakin saa heittää piiloon ja kaivaa loputkin kesävaatteet esiin. Ja ne aurinkorasvat ja uimahousut – altaan vesi oli jo parhaimmillaan 20.

 

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*