Koko täällä Algarvessa olomme ajan meitä peloteltiin heinäkuun lopun ja syyskuun puolivälin lomasesongista ja ajatus olikin pysyä suurin osa tuosta ajasta siellä koti-Suomessa nauttimassa kesästä. Mutta luontoäitihän päätti vähän toisin ja piti kehnoa säätä koko siellä olomme ajan. Niinpä sitä suunniteltua Suomen lomaa lyhennettiin rajusti ja pelotteluista huolimatta saavuimme tänne Portimaoon jo heinäkuun lopulla.
Jos Suomessakin mökkikunnissa lomalaisten saapumisen huomaa vilkastuneena katukuvana, niin pakko sanoa, että täällä siihen suorastaan törmäsi. Hienot ja isot hiekkarannat olivat aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan täpötäynnä aurinkovarjoja ja rusketusta janoavia ihmisiä, kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat täynnä autoja, kaduilla vyöryi mitä ihmeellisemmin pukeutuneita turistijoukkoja. Jos keskipäivän aikaan eksyi johonkin paikalliseen tavarataloon tai markettiin, niin aikaa piti varata tuntitolkulla, kun muutenkin hitaat kassapalvelut ruuhkautuivat kymmenien metrien kassajonoihin. Iltaisin joka ainoa ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja pitkät jonot ulkopuolella – ilman etukäteisvarausta ei ravintoloihin ollut asiaa. Ja vaikka tämä seutu ei niin juhlivan nuorison suosiossa olekaan vaan valtaosa turisteista on nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä, niin kyllähän meno rantakadun baareissa iltamyöhällä melkoista oli. Iso osa turisteista on Britanniasta ja he kyllä osaavat pitää meteliä. Minusta tyypillinen turistijoukko oli sellainen 4-6 hengen englantilaismiesporukka, kaikki kaljuja ja yli satakiloisia, naamat ja selät punottivat ja takamukseen oli tatuoitu jonkun englantilaisen jalkapallojoukkueen nimi. Suomestahan tänne ei tuohon sesonkiaikaan valmismatkoja tehdä (miksiköhän ei?), joten suomalaisia täällä ei juuri näkynyt. Me itse asiassa törmäsimme yhden ainoan kerran yhteen suomalaispariskuntaan eikä meitä vakiasukkaitakaan ollut kun ihan muutama.
Sen lisäksi, että kaikki kaupat ja ravintolat olivat aina auki niin kaupungin läpi kulkevan Arada-joen varsi ja kaikki aukiot olivat täynnä erilaisia myyntikojuja, trampoliineja ja lasten huvipaikkoja – lyhyestä sesongista kun pitää ottaa kaikki irti. Kaupunkikin oli sesongin sen verran noteerannut, että normaalisti ilmaiset pysäköintialueet olivat muuttuneet maksullisiksi ja paikalliset parkkipirkot kiertelivät ahkerasti jakamassa kuulemma 30€:n arvoisia sakkolappuja. Meitä täällä pysyvästi asuvia ilahdutti – ja vähän ihmetyttikin – ainakin se, että ravintoloilla ei mitään sesonkihinnoittelua ollut edes tuolla Praia Da Rochan turistikadulla, vaan samat edulliset hinnat olivat voimassa kaikkialla.
Kaikki muuttui kuin taikaiskusta suunnilleen syyskuun puolivälin paikkeilla. Turistimassat hävisivät ja rauha palautui, rannoille ja ravintoloihin mahtui taas. Me olimme tyytyväisiä, kauppiaat ehkäpä eivät. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet taas sitä normaalia, rauhallista elämänmenoa. Jos syksy vei kauppiailta asiakkaat, meille kesän täällä viettäneille se toi vanhoja ja uusia tuttuja, kun kesän koti-Suomessa viettäneet palasivat pikkuhiljaa tänne Algarveen. Nyt taas löytyy helposti suomalaistakin seuraa, paikallinen Suomi-seura on aloittanut normaalit viikko-ohjelmansa ja meidän epävirallinen Porsu-yhteenliittymämmekin on taas aktivoitunut.
Kun nyt olen seurannut Facebookin ja lehtienkin välityksellä kuvia Suomesta, missä tätä kirjoitettaessa lunta alkaa olla kaikkialla, niin täällä on joutunut toteamaan erilaisen syksyn. Kuuman ja sateettoman kesän jäljiltä koko luonto oli palanut ja kuivunut, vain sitkeimmän puut ja pensaat vähän viheriöivät. Mutta kun lokakuussa saatiin tännekin vähän vesisateita, niin viikon-parin sisällä kaikkialla on taas kauniin vihreää, kaikenlainen aluskasvillisuus on taas herännyt henkiin.
Luonto näyttää vähän samalta kun Suomessa keväällä, joten Joulun lähestymistä ei huomaa muuten kun kauppojen hyllyiltä, minne erilaista joulutavaraa alkoi ilmestyä jo muutama viikko sitten. Meillä kotona Joulun läheisyyden sen sijaan jo kyllä näkee, vain kuusi puuttuu. Ne jotka vaimoni tuntevat, ymmärtävät kyllä mistä puhun. Meille Joulu täällä tulee olemaan jo toinen, tällä kerralla kuitenkin jo ihan erilainen. Tiedämme ja tunnemme paikat, tuttuja on paljon, on oman kodin näköinen asunto ja mikä parasta – saamme yhden lapsistamme tänne. Ja Jouluhan on perhejuhla.
Mukavaa Joulun odotusta kaikille sinne koti-Suomeen.