Ulkoviitasaarelainen

Sairasta touhua

 

Olen vaimoni kanssa kuulunut siihen onnelliseen joukkoon, joka ei juuri ole sairastellut normaaleja flunssajuttuja lukuun ottamatta, mitä nyt minulta on lonkat siellä Suomessa vuosia sitten leikattu. Kuin kohtalon ivaa on ollut, että viimeisen vuoden aikana täällä Portugalissa olemme nyt hypänneet  – tai siis enimmäkseen minä – lääkärissä enemmän kuin tarpeeksi. No hyvä puoli on ollut se, että olemme joutuneet koko lailla hyvin perehtymään paikalliseen terveydenhuoltoon.

Kirjoittelinkin viime syksynä siitä kyynärpääleikkauksestani, joka tehtiin todella nopealla aikataululla paikallisessa yleisessä sairaalassa. Ja kiitos kysymästä – oikea käsi on ihan ok kunnossa, pystyn jopa keilaamaan normaalisti. Sen jälkeen vaimo joutui käymään lähellä olevalla, todella hienolla hammasklinikalla, missä tarvittava hoito löytyi taas kerran nopeasti ja ystävällisellä palvelulla. Olimme aikanaan liittyneet täkäläisen pankkimme ”jäseniksi” jonkunlaiseen osuuskuntaan ja saimme kolme erilaista korttia. Hän kun koemielessä pisti tuolla klinikalla kortit pöytään ja kysyi, onko näistä apua, niin yllättäen yhdellä kortilla koko puolentoista tunnin hoito röntgeneineen kaikkineen olikin ilmainen juttu. Tulipahan nuo jäsenmaksut kuitattua kerralla.

Lähes kaikkien asuntojen lattiat ovat täällä kiveä, monissa tapauksissa todella hienoksi siloiteltua ja erittäin liukasta – jarrusukat olisivat tarpeen. No niitähän ei ollut, kun kävimme lankomiehen luona kyläilemässä yksi perjantai-ilta. No vaimohan veti lipat ja löi kätensä jonkun altaan reunaan ja ranne murtui. Seuraavana aamuna terveyskeskuksen kautta sairaalaan – murtuma todettiin ja olisivat tilanneet ambulanssikyydin Faroon (70 km), kun ortopediä ei ollut paikalla. Me päätimme kuitenkin mennä läheisen Alvorin yksityissairaalaan, joka hälytti ortopedin lauantaivapaaltaan paikalle ja oikea käsi kipsiin ja tätä kirjoitettaessa pysyy kipsattuna vielä ainakin muutaman viikon. Yksityissairaala kun sentään vähän maksaa, niin taas kerran onneksi oli otettu ”Eki-vakuutus” (nimi suosittelijan mukaan) – hinta 60 per nuppi per vuosi ja sehän maksaa tuon lystin. Minun kannaltani ”sairas” seuraus on ollut se, että koen olevani kotiapulainen, siivooja ja kokki. Vaan kiltistihän tuo vaimo on loihtimani herkut syönyt. Ja tilannut ne jarrusukat.

Minä taas kaaduin yhdellä kauppareissulla ennen Pääsiäistä kaupan rappusilta katuun ja löin pääni katukiviin. Miehiseen tapaan odottelin pari viikkoa että lievä päänsärky helpottaisi, mutta vihdoin ympäristön painostuksesta menin taas terveyskeskukseen. No nuori mieslääkäri kuunteli tarinani ja kirjoitti heti lähetteen päänkuvaukseen. Hän myös vähän yllätti minut, kun kysyi että ”milloin olet viimeksi ollut tutkimuksissa, kun olet niin vanha ja poltatkin”. Minä kerroin, että syksyllä ennen sitä leikkausta otettiin kaikki testit ja röntgenit. No hänpä varoiksi pisti minut kaikkiin mahdollisiin kokeisiin, jotka hoituivat samalla laboratoriokäynnillä. Kun sain nuo pääkuvat, niin lääkäri oli näkevinään jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja lähetti magneettikuviin Faroon. Ne tulokset sain tämän viikon alussa ja nyt voin sanoa (toisen kerran eläessäni), että pää ainakin niin hyvässä kunnossa kun tämän ikäisellä voi olla – siitä on oikein mustaa valkoisella. Muutkin arvot kutakuinkin kohdallaan – verenpaineita joudun jonkun aikaa mittailemaan ja yksien lisätestien tulokset vielä antavat odottaa. On siis pakko sanoa, että kyllä meidän elämä nyt on aika ”sairasta” ollut.

Lähes sairasta on myös ollut odotella täällä kevään tuloa. Viime vuonna tähän aikaan olimme nauttineet hellelukemista jo pitkään, nyt tuntuu, että kevät ei tule ei sitten millään. Lämpötilat pyörivät päivisin vähän alle parissakympissä ja öisin 10 asteen paikkeilla ja kaiken lisäksi lähes päivittäin sataa ja tuulee tosi kovaa – ja tietenkin pohjoisesta. Vaimo luki juuri säätiedotusta, jossa tälle päivälle varoitettiin kovista tuulista ja jopa rakeiden mahdollisuudesta.

Sen verran suomalainen urheilu vieläkin kiinnostaa, että sairaan innokkaasti seuraan – valitettavasti vain nettilehtien kautta – jääkiekon finaalipelejä ja pidän kyllä valitettavana sitä, että niitä emme täällä pysty normikanavien kautta katsomaan. Taitaa olla niin, että Tampereella asuva Ilvestä fanittava tyttäreni oli oikein tyytyväinen, kun HIFK nollasi Tapparan ensimmäisessä pelissä. Onneksi lähestyvät MM-kisat näkyvät kai YLEn kautta, joten voimme taas johonkin kuppilaan jonkunnäköisen kisastudion rakentaa. Jääkiekon sijaan katselen paljon jalkapalloa ja on minusta tullut sairaan intohimoinen golfinkin seuraaja – niitä molempia kun paikallisilta sporttikanavilta tulee jatkuvasti.

Ja vielä – sairaan innokkaana odotamme vielä muutaman päivän ja sitten ensi perjantaina saamme tänne vieraaksemme viikoksi hyvän ystäväpariskunnan sieltä Viitasaarelta. He aikanaan ikään kuin perehdyttivät meidät Viitasaareen ja sen ympäristöön – nyt pääsemme esittelemään heille tätä nykyistä kotiseutuamme. Tervetuloa ystävät!!

Alun perin tähän loppuun piti kirjoittaa muutama rivi niistä ”valitettavan sairaista” uutisista, joita sekä sieltä Suomesta että muualtakin Euroopasta tänne kantautuu, mutta taidanpa ainakin vielä toistaiseksi pysyä siinä päätöksessäni, että en ota millään lailla kantaa koti-Suomen poliittisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin. Enkäpä joskus myöhemmin……

Kommentit

  • -Samu-

    Ei tuu kisat Yleltä vaan maikkarilta. Paikanpäällähän se hienointa on..muistan yhdenkin Ostravan reissun. T:Mukana ollut

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*