Täällä eteläisessä Portugalissa, Algarven alueella meitä suomalaisia ei loppujen lopuksi kovin paljon ole, varsikin kesäaikaan hyvin harvoin törmää suomalaisiin. Olisipa mukava tietää, miksi tänne ei kesäaikaan eikä juuri muutenkaan lomamatkoja tehdä, tietääkseni vain yksi matkatoimisto niitä järjestää lyhyen ajan sekä keväällä että syksyllä. Täällähän kuitenkin on keskimäärin 300 aurinkopäivää vuodessa, maa on kaunis, edullinen ja turvallinen, ihmiset ystävällisiä. Pitäisi joskus oikein kysellä matkanjärjestäjiltä syitä moiseen – miksi esimerkiksi levottomaan Turkkiin mutta ei tänne.
Varma syksyn merkki täällä Algarvessa on se, että suomalaisia syys-lokakuun taitteessa alkaa tänne palailla talvehtimaan ja tämän muuttoliikkeen seurauksena mekin olemme saaneet muutamien ystäviemme varastona toimineen autotallimme puolityhjäksi – nythän siellä mahtuu taas liikkumaan ja löytää omatkin tavaransa. Ja sosiaalinen elämä täälläkin alkaa vilkastua.
Mutta kun ei suomalaisia täällä liikaa näy niin päätimme yhden tuttavapariskunnan kanssa tehdä muutaman päivän retken Espanjan Aurinkorannikolle viime viikon lopulla. Ajankohdan itse asiassa määritteli Fuengirolassa kai toista kertaa järjestetyt kaksipäiväiset Fugefestit, jonne oli saatu esiintymään koko joukko suomalaisia iskelmätaivaan tähtiä. Lähdimme tuttavan autokyydillä torstaiaamuna ja saimme taas nauttia vähän erilaisesta reitistä ja nähtävyyksistä tuon n 500 kilometrin matkan aikana. Viimeisellä taukopaikalla vähän ennen Gibraltaria katselimme toisella puolella salmea näkyviä Afrikan puolen vuoria ja Espanjalle kuuluvaa Ceutan kaupunkia. Ja sitten kohteeseen Fuengirola eli suomalaisittain Fuge.
Ja jos suomalaista seuraa etsii niin Fugesta sitä löytyy. Kaupungissa asuu vähän yli 70.000 ihmistä, joista yli 20.000 on suomalaisia, koko Aurinkorannikolla suomalaisia lienee yli 33.000. Joku blogisti on hauskasti sanonut, että Fugessa asuu enemmän suomalaisia kuin Riihimäellä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin palvelut löytyvät suomeksi, joka ravintolassa on myös suomenkielinen ruokalista. Suomalaisravintoloista ja kahviloista saa kaiken mitä on ikinä osannut Suomesta kaivata ja Suomi-kaupoista loput. Ja ehkäpä viime viikonloppuna nuo festivaalit houkuttelivat meidän lisäksemme muitakin ulkosuomalaisia saapumaan kaupunkiin, joten suomalaisia oli nyt riittävästi.
Me vierailimme itse Fugefesteillä vain perjantai-iltana, jolloin lavalle nousivat Katri-Helena, Jari Sillanpää, Ressu ja Jussi sekä Juha Tapio. Tosi mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa kuunnella tuttua Suomi-iskelmää ihan livenä. Ja vaikka sen tiesi, niin välillä tuntui lähes epätodelliselta se, että ihan joka ainoa festarivieras ja henkilökuntakin puhui suomea. Oli välillä opettelemista, ettei puhu mitään asiattomuuksia. Ja pakko tunnustaa, kyllähän suomalainen grillimakkara lonkeroa kyytipoikana maistui tosi hyvältä. Maailman pienuutta kuvaa sekin, että tapasimme Fugen rantakadulla tuttavapariskunnan Turun suunnalta – edellisen kerran olimme tavanneet 25 vuotta aiemmin.
Kun matkaseuramme lauantaina lensi Malagan kautta Suomeen, niin me olimme päättäneet vähän maakuntamatkailla ja istuimme Fugessa Sevillaan lähtevään bussiin ja taas tuli nähtyä uusia maisemia. Yksi esimerkki – bussi nousi ylös vuoristoon ja pysähtyi kaupungissa nimeltä Ronda. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta ja kun kotona googletin, niin Ronda on kuulemma yksi eteläisen Espanjan suosituimmista turistikohteista.
Tuo 500 kilometrin bussimatka kotiin Portimaoon kesti kaikkiaan 11,5 tuntia ja pakko sanoa, että jos matkailu avartaa niin se myös väsyttää. Seuraavana päivänä istuin väsyneenä kotona ja seurasin koko iltapäivän Mikko Korhosen hienoa golfaamista Portugal Masters-turnauksessa tuossa lähes naapurikaupungissamme Vilamourassa. Sielläkin olisi varmasti löytänyt suomalaista seuraa, mutta jotekin tuntui, että kiintiö jo vähän tuolla Fugessa ylittyi.