Tai itse asiassa täällä Algarvessa sai ensin tosi pitkään odotella kevättä. Välillä aina epäili omia muistikuviaan, joiden mukaan koko talvi ja kevät olivat viime vuonna tosi paljon lämpimämpiä kuin nyt, mutta onneksi paikallinen englanninkielinen viikkolehtikin vahvisti muisteluni oikeiksi – talvi oli kylmin 34 vuoteen. Ei juuri aurinkopäiviä ja vettäkin satoi monin verroin enemmän kun vuosi sitten. Vaikka nämä lämpötilat toki ovat suomalaisittain ihan mukavia alkukevään lukemia, niin kyllä ne täällä tuntuivat todella viileiltä. Eräs täällä asuva ystäväni ylläpitää säätietoja päivittäin ja hänen tilastojensa mukaan vielä toukokuukin oli kolmisen astetta viime vuotista kylmempi. No sen on joutunut noteeraamaan mm niin, että eipä iltaisin ollut asiaa shortsit jalassa terasseille istumaan. Jopa tuonne läheiselle Monchigue-vuorelle satoi sen verran lunta, että innokkaimmat kävivät lumipallon tekemässä ja pistivät kuvan faceen. Itse en enää lumesta noin paljon innostu…
Säiden puolesta ei siis käynyt hyvä tuuri niillä viitasaarelaisilla ystävillämme Joijalla ja Ermalla (nimet muutettu – tottakai), jotka viettivät viikon täällä kanssamme reilu kuukausi sitten. Mutta jotenkin jaksan uskoa, että viihtyivät silti. Tulipahan melkoista vauhtia kierreltyä lähes koko läntinen Algarve – muutamat turistinähtävyydetkin, mutta enemmänkin sellaisia paikkoja, joihin viikon lomalla olevat perusturisti ei löydä eikä ehdi. Ja jos heidän laukkunsa tullessa oli täynnä meille tarkoitettuja suomalaisia herkkuja – kiitos vaan vielä kerran – niin paikallisista kaupoista löytyi kyllä laukuntäytettä kotimatkalle.
Ehdittiinpä tuon viikon aikana käymään niin ikään Viitasaaren suunnalta tutuksi tulleiden Sapun ja Kaarankin (nimet taas muutettu) luona todella maukasta meren herkkujen täyttämää keittoa syömässä ja tekemässä pikavisiitti Lagosin vanhaan kaupunkiin. Niin – ja samalla porukalla seuraavana päivänä hypättiin kalastusalukseen ja käytiin kokeilemassa miten Atlantin kalat käyvät pyydyksiin. No eivätpä käyneet – veneen kaksihenkinen miehistö sai kaksi ja Sapu yhden pienen sintin. Kuhan kokeilin sanoi innokas kalastajamme Erma – noin pieniin saaliisiin ei Keiteleessä kai koskaan tarvitse tyytyä.
Varsin oleellinen osa kesän odotusta ainakin meikäläiselle on ollut seurata jääkiekon MM-kisoja. Vaikka täällä Portugalissa ei kiekko edes maksukanavilla näy niin onneksi oli ja on yksi automerkki ja sen YouTube-sivut, joiden kautta pääsin katsomaan joka pelin suorana. Ja kylläpä oli hienoa seurata Suomen miesten otteita – en oikein osaa olla kauhean surullinen edes siitä, että se kulta sittenkin Kanadaan karkasi. Suomen hienoa peliä oli todella mukava seurata ja se ikävä kevät melkein meni TV:n äärellä.
Kesän odotusaikaan kuuluu myös sellainen ilmiö, että suomalaiset lähes kokonaan täältä häipyvät. Touko-kesäkuun aikana ei meitä enää täällä ole montaakaan ollut. Meille se on tarkoittanut mm sitä, että autotallimme on osittain muuttunut erilaisten laukkujen ja laatikoiden varastopaikaksi – kerran kun väärään aikaan ja väärässä paikassa tuli sanottua, että kyllähän sinne mahtuu. No eipä tuo suuresti haittaa – ei sinne auto ole koskaan mahtunutkaan, sen verran on tullut aikanaan otettua ”tarpeellista” tavaraa mukaan. Hyvä puoli on se, että pääsee kontrolloimaan, milloin kukakin tänne palaa, kun tulevat omia tavaroitaan noutamaan.
No nyt tätä kirjoitettaessa voi kyllä sanoa, että odotus on päättynyt ja kesä on tullut. Viimeiset viikot on oltu hellelukemissa joka päivä ja yölämpötilatkin ovat nousseet hipomaan kahtakymmentä – kyllä tarkenee. Pihalla olevan taloyhtiön pienen uima-altaan pintavesi näyttää 29 astetta – eipä se juurikaan virkistä. Ainoa haitta on ihan jokapäiväinen kova tuuli – jos sitä nyt voi haitaksi sanoa, sillä se sentään vähän viilentää oloa. Kesän tulon näkee myös siitä, että turistien määrä on kovasti kasvanut, autoja jo nyt kaikki paikat erityisesti viikonloppuna täynnä, yleensä ilmaiset parkkipaikat ovat muuttuneet maksullisiksi. Turismi tänne Portugaliin on ollut lehtitietojen mukaan kovassa kasvussa – milloinkahan suomalaiset matkatoimistot alkavat noteerata – vain yksi teki muutaman valmismatkan kevään aikana.
Ja kun kesä kerran on tullut, on meidänkin aika alkaa suunnitella sinne Suomeen tuloa. Tytär siellä jo innokkaana odottaa kun on tilannut meidät terassin tekoon. Vaikka suunnitelmat vielä ovat koko lailla auki, niin ehkäpä taas autoilemalla tullaan ja avarretaan samalla lisää Eurooppa-kuvaa. Matkasta ehkäpä lisää seuraavassa blogissa – nyt keskitytään seuraamaan jalkapallon EM-kisoja. Erityisesti tänään on ehkäpä suunnattava johonkin paikalliseen sporttibaariin katsomaan Portugalin peliä ihmemaa Islantia vastaan. Niin ja laskemaan niitä Ronaldon maaleja…..
