Aika monta uutta ja innostavaa asiaa tulee mieleen, kun  ”roikkuu”  moottoripyörän sarvissa Tanskan salmet ylittävien siltojen kansilla kohti Ruotsia. Koko matkan Amsterdamista Tukholmaan sataa vettä, välillä kaatamallakin. Onneksi on keksitty Core-Tex ja moottoripyörän katteet. Tuuli tarttuu mieheen ja ajoneuvoon, heiluttaa puolelta toiselle ja tekee ajolinjasta mutkittelevan.

Tanskan siltojen merkitys on ehkä suurempi, mitä kukaan myöntää tai uskoo. Merkitys on sekä henkinen ja fyysinen. Jokainen tietää, että meren ylittäminen käy muutamassa hetkessä. Ihmisten välinen kohtaaminen käy kätevästi ja matka joutuu, miksei myös pendelöintiliikennekin. Ilokseni katselen liikennettä, jota värittävät lukuisat pienet motoristiryppäät matkalla etelään ja pohjoiseen. Tienvarsikuppilassa tapaan 20  ”prätkäjätkän” porukan leideineen, heidän selässään lukee isolla  ”Veteran MC”. Kerrankin minun ikäisiä ukkoja ja heidän rakkaitaan. Ovat innostuneita ja puheliaita.

Kaivelin muistoistani ajan, jolloin ei ollut Kuokkalan siltaa. Kuinka takaperoinen olikaan järven toinen puoli, ja toinenkin puoli oli vain lutakko. Sillalla on aivan älytön merkitys alueiden kehitykselle. Samalla ne ovat myös vuorovaikutussiltoja, henkisiä yhdistäjiä, koska kulkemiselle ei enää ole esteitä.  ”Tiedät varmaan mitä tarkoitan”?