Talonpoikaistoimittaja

Vitsit Poavo ja Runeperi

Talonpoikaistoimittaja istui Tarvaalan Maamieskoulun pihamaan nuotiopaikalla ja katseli kuinka opiskelijat paistoivat lättyjä ja kaatelivat nokipannukahvia vierailijoille. Siinä lättyä popsiessaan alajärveläissyntyinen toimittaja mietti, miksi niin hyvä nimi kuin maamieskoulu on pitänyt hyljätä. Samaten häntä ärsytti taas kerran se, että Saarijärven pitäjä haluttiin kaupungiksi, ikään kuin se olisi tuonut edistystä.

Sitten toimittaja muisteli, milloin hän tuli ensi kertaa tietoiseksi Saarijärven olemassaolosta. Sen täytyi olla niin, että Saarijärvi-nimi tuli tutuksi Toivo Hyytiäisestä, Hesingin olympiakisojen keihäänheiton pronssimiehestä. Sen jälkeen, 1950-luvun lopulla, puhuttiin, että Hyytiäisen sukua on paljon Lappajärvellä.

Seuraavaksi Saarijärvi juurtui toimittajan mieleen 1950-luvun koskisodasta, jota nuo ”hullut miehet” eli Tapperin veljekset kävivät koskensa puolesta. Hölmänä pidettiin sitä, että nuo vielä saivat korvauksia maiseman muuttumisesta, kun koski valjastettiin tuomaan hyvinvointia. Silloin toimittaja ei vielä aavistanut, että tulisi tekämään töitä noitten veljesten, paitsi Markon, kanssa

Tietenkin kaikki törmäävät Saarijärven Paavoon, mutta sitä pidettiin silloin lapsuudessa ja myöhemminkin enemmänkin vitsinä. Toimittaja ei Saarijärvellä työskennellessään aluksi meinannut lainkaan uskoa, miten vakava asia Paavo oli, ja on. Ja vitsinä toimittaja pitää edelleen Vänrikki Stoolin tarinoita, sillä sellaista sodan ihannointia hän ei voi kerta kaikkiaan ymmärtää. Se ei kuitenkaan ollut vitsi, että Kalmariin oli haettu emäntä Alajärveltä, lähes toimittajan naapurista, se tiedettiin todeksi.

Kun toimittaja sitten nuoruudeMikähän minä oonssaan päätti aloittaa suomen kielen opiskelun, piti hänen osallistua pääsykokeeseen. Lauseenjäsennystehtävää tehdessään hän näki hyvin selvästi edessä istuvan pyrkijän koepaperin, mutta siitä ei ollut avuksi, sillä vastaukset näyttivät täysin vääriltä. Tämä neitonen ei läpäissyt koetta, vaikka olikin Paavon pitäjästä.

Toimittajan piskeluaikana 1970-luvulla Saarijärvi tuli ainakin kerran esiin, nimittäin Keski-Suomen museossa, joka avusti Ilta Ikkalaa Runeberg-museon kalustamisessa. Siitä alkaen Ilta on kuulunut niihin, joita toimittaja suuresti arvostaa.

Kun lätty oli loppuvaiheessa ja kahvimukin pohjakin jo häämöitti, talonpoikaistoimitta muisti päivän, jolloin hän kierteli Saarijärven kirkonkylän keskustaa ja etsi kultasepänliikettä, pitä näet ostaa sormukset, ja löytyihän liike ja somuksetkin. Kihlajaisia juhlittiin sitten Summassaaren melko uudessa hotellissa. Seuraavana kesänä kaikki olikin sitten jo ohi.

Niinpä, niin varmaan näillekin nuorille, jotka innolla touhusivat Tarvaalaan perinepäinvän ja jotka viettävät opiskellen Saarijärvellä vuoden tai pari, jää monenlaista mieleen koulupaikkakunnasta. Noista Tarvaalassa opiskelevista kannattaa siis pitää huolta, he mainostavat pitäjää, tai kaupunkia, koko elämänsä ajan, jos siihen annetaan aihetta…

Kuva on Tarvaalan oppilaitoksen museosta, ei mistään kaapista.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*