Talonpoikaistoimittaja

Navigointia mielenmaisemissa

Talonpoikaistoimittaja kiinnitti turvavyön ja laittoi navigaattorinn toimintaan eli nosti vouden 1972 maantiekartan nojaamaan vaihdeppiä ja kaasutteli veteraanien MM-kisoista Taivalvaarasta Kuusamon tien yli kohti Metsäkylää. Apukuskicoutsi katseli vähän ihmeissään, mille tielle risto lähti, mutta kärsivälliseen tapaansa oli asiasta ihan hiljaa.
Metsäkylän kyläkaupan jälkeen tien poskessa oli 60-luvun Volga ja joku nuorimies nosti juuri ajokin konepellin ylös. Toimittaja hiljensi vauhtia ja koska volgamies näytti tutulta, hän pysäytti autonsa ja nousi moikkaamaan. Naapurin Asko, toimittajan lapsuuden leikkitoveri, se siinä oli ja

hän kertoi että apua on jo tulossa ja että hän pääsee Volgallaan vielä liikeneuvotteluun rukalle ihan ajoissa..
Toimittaja jatkoi matkaa mutta pian tie muuttui niin liukkaaksi, että apukuski komensi pysähtymään ja kun tietä tarkkasteli vähän perusteellisemmin näytti siltä että se oli jäädytetty varta vasten ja että siinä oli raiteet hevosrekiä varten ja pian tietä pitkin tulikin suomenhevosia valtavien tukkirekikuormien kanssa ja hevosmiehet hoilottivat äänekkkäästi kuormillaan ja osa heistä seisoskeli etureen jalaksilla ja ruomi hevostaan ja kuorman takana oli jarrumies pitämässä vauhdin turvallisena.
Toimittaja kyllästyi katsomaan menoa ja päätti ottaa autossa torkut ja jatkaNavigaattoria matkaa sitten kun tukkikuormat olisivat menneet, mutta hän heräsi, kun erään reen rautaisesista jalaksista kuului terävä kirskaisu kun ne ottivat asvalttiin, mutta kun toimittaja tarkemmin kuunteli niin ääni tulil siitä kun Mansikkamäentiellä körötteli joku traktori ja niin hän päätti mennä alakertaan keittämään päiväkahvit…
Sitten toimittaja ryhtyi pohtimaan onnistumistaan MM-kisoissa. Tulos oli heikko, toimittaja oli hypännyt paljon huonommin kuin hän oli odottanut. Niinpä hän päätti hyväksyä sen, että oli yliarvioinut itsensä. Mitali oli lähtötavoitteena, mutta sitä ei tullut. Kilpakumppanit hyppäsivät paremmin. Realistisesti ajateltuna neljästä kisahypystä kaikki olivat parempia kuin harjoitushypyt, mutta eivät sen kummempaa tasoa kuin harjoitushypyt Kusiaismäessä. Eli taso ei laskenut, ja sitä toimittaja pitimyönteisenä asiana – jopa onnistumisena.
Toisaalta MM-kisat ovat paljon muutakin kuin kilpailua. Veteraanimäkihyppy on hienoa yhteisöllistä touhua, joka kokoaa väkeä monista kansallisuuksista ja ikäluokista tekemään jotain mieltäylentävää yhdessä. Tälläkin reissulla toimittajan kaveripiiri laajeni ja ystävyyssuhteet syvenivät. Lisää kavereita löytyi niin Suomesta, USA:sta, Venäjältä kuin Sveitsistäkin.
Jää kisasta toimittajalle kyllä muukin miellyttävä muisto. Kun hän poistui viimeisen kisahypyn jälkeen mäkimontusta, huikkasi yksi kaveri, että sinähän oikein tuuletit. ”Joo, tuuletin, selvisin sentään ehjänä ja elävänä takaisin”, talonpoikaistoimittaja pääsi vastaamaan lähes laulun sanoin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*