Onko sinulla joskus tunne, että et kuulu joukkoon? Siihen joukkoon, joka ympäröi sinua?  Minulla se oli taas kerran,  viikonloppuna. -Olin nimittäin moottoripyöränäyttelyssä! Joku voisi kysyä, että mitäs menit, mutta koska olen vakituisessa parisuhteessa, niin joskus on hyvä tehdä myönnytyksiä. (On Rinssikin ollut kanssani kissanäyttelyssä, joten puolin ja toisin.)
Olin siis kukkapuserossani ihmisten keskellä, joilla oli pääsääntöisesti niittiliivejä, pääkalloja ja rivoja lauseita T-paitojensa kuvina, korvissa riippui sarvipäitä, huiveja liuhuletissä ja pampuloita parrassa. -Vähemmästäkin tulee hajuvesi-lihapulla syndrooma! Koska en villiintynyt moottoripyöristä, niin yritin epätoivoisesti etsiä jotain ostettavaa myyntipöydiltä. Ja täytyy sanoa, että siinäkin on kauneus katsojan silmissä. Olihan siellä niitä samoja pääkalloja sytkäreissä, paidoissa ja rahapusseissa. Oli korvakoruja, joita en suurin surminkaan ostaisi edes vihamiehille. Ainoa, jota olisi voinut ostaa oli lakritsa, mutta kun se myyjäkin oli niin pelottavan näköinen… Niin jäi sekin ostamatta.
Rinssin ollessa sovituskopissa puuskahdin myyjälle, että en todellakaan tunne kuuluvani joukkoon, niin myyjä lohdutteli: hyppäät vaan tuohon motskarin päälle, niin kyllä se vimma siitä alkaa! Pah! Olen minä pidellyt kivääriäkin, eikä tullut mieleeni, että otanpa nyt tämän pössykän mukaani metsään ja kaadan joutessani muutaman karhun!