Kahvipöytäkeskustelu kääntyi unen puuttumiseen ja nukkumiseen. Joku kertoi ottavansa kirjan ja rauhoittuvansa sen kanssa odottamaan nukkumatin tuloa. Yksi vannoo punaviinin nimeen, toinen melkein uinahtaa lukiessaan iltasatua lapsilleen. Joku käy ravakalla lenkillä, sitten saunassa. Rutiinit ovat kuulema tärkeitä unen saamiseen. -Ja höpö höpö, sanoin minä. Koska minulla on paha tapa herätä aikaisin ja touhuta koko päivä oli sitten arki tai pyhä, niin ainakaan vielä unta ei ole tarvinnut houkutella. Olen yleensä jo puoliunessa, ennen kuin pääni tavoittaa tyynyn. Rinssi kömpii vierelle ja kuiskaa ”oikase koipes” ja minä kuiskaan takaisin ”lepää rauhassa”. -Siinä sitä on rutiinia riittämiin!