Muistan lapsuudestani äitini antamia ohjeita. Kuten, että kynnykset pitää pestä hyvin, tai muuten saa juopon miehen. (Olen karsinut vuosien varrella remonteissa kynnyksiä, joten niitä on enää ulko-ovessa, saunassa ja vessassa.). Kun kananmunan sekaan ripsautetaan hieman suolaa, niin se ei veny kun voidellaan pikkupullia. (En edes muista milloin olen leiponut pullaa.) Liha laitetaan kypsymään aina kylmään veteen, näin tehden liemi pysyy kirkkaana. Perunoiden keitinveteen laitetaan nimenomaan karkeaa merisuolaa. Lisäksi perunat laitetaan jouluun saakka kuumaan veteen ja joulun jälkeen kylmään veteen. (Siis jouluna tapahtuu monenlaisia ihmeitä.) Isäni mielestä aamuisin pitää juoda kylmää vettä lasillinen tyhjään mahaan.

Mummoni sanoi, että joka päivä pitää tehdä kunnon töitä. Tämä tarkoitti, että lihaksille pitää antaa töitä hikeen asti. -Niinpä mummoni kuokki perunat kuokalla ja sahasi pokasahalla polttopuut. (Rinssii kiittää aina onneaan, ettei ole meidän sukua, kun syksyisin heilun kuokan kanssa pellolla.)

Kaikkihan myös tietävät, että kun verkot tai katiska heitetään järveen kalan pyyntiin, niin veteen pitää sylkäistä, jotta kalaonni olisi taattu. Eikä tietenkään jonkun lähtiessä kalaan saa toivottaa hyvää kalaonnea, vaan kireitä siimoja!

Vaan entäpä nämä: puukkoa ei saa antaa kellekään lahjaksi, sillä silloin saajasta saa vihamiehen. Sama koskee suolapurkin ojentamista, sitä ei antaa suoraan toisen käteen, vaan kierrättää vaikka pöydän kautta.

En myöskään uskalla viedä kanervia kotiin sisälle, koska kanervat ja köyhyys tulee samasta ovesta. Enkä tee lottoa, enkä osta arpoja. –Jolla on onnea pelissä, ei ole rakkaudessa. Jos jostakin ihmeen syystä voittaisin, niin rinssi tieten ottaisi ja lähtisi. -Veisi vielä rahanikin mukanaan!

Tästä kaikesta voisi jo päätellä, että jos kaikki olisi minusta kiinni, niin meillä olisi vielä kaikilla neliskanttiset pyörät!