Sateista aamupäivää Laosin pääkaupungista Vientianesta. Karavaani kulkee silkkitietään sulavasti päivä kerrallaan kohti viimeisiä määränpäitä. Täsmälleen neljän viikon päästä on tuleva paluu takaisin sohjoiseen Suomeen tekemään pesää. Pohjoses on talvi niinku eteläs on kesä.

Koska jokainen päivä matkalla on uniikki, on järkevämpää ajatella ajankulkua elastisemmin, pienempinä yksikköinä. Viikko sanottuna on lyhyempi kuin viikko koettuna.

Viikko takaperin päätimme hellittää läkähdyttävää paahdetta viimalla. Vuokrasimme päiväksi skootterit. Välineistö oli melko lailla toista tasoa Thaimaan vuokraamoihin verrattuna. Saimme 110-kuutioiset, manuaalivaihteiset, rämisevät aikapommit allemme. Kilometrimittari oli omassani pysähtynyt 69983 km kohdalle, Timolla noin 240 000:n. Pyörän romuttamisesta vuokraamon maksuvaatimus olisi ollut kohtuullinen 800 dollaria.

Pyörät kulkivat ennakkoluulemisesta huolimatta mainiosti, ainakin meidän vuokra-aikamme. Päästelimme päämäärättä suuntaan ja toiseen hyväkuntoista asfalttia ajoittain väistellen tien varsilla hoomoilastelevia lehmiä. Mopoilu näillä tonteilla puhaltaa mahtavan henkäyksen vapauden tunnetta rintalastan alle.

Iltapäivällä kurvasimme mopomme läheisen vuoren juurelle. Lisää luolamieheilyä. Kuten joka ikisellä luontonähtävyydellä Vang Viengissä, oli tälläkin hintansa. Maksoimme 10000 kipiä (n. 1 euron) sisäänpääsystä.

Olimme melkein luolan suulla, kun huomasimme seuraamme liittyneen paikallisen oppaan mukanaan otsalamppuja. Tämä oli mukava yllätys, ja oppaan johdolla uppouduimme luolan ahtaaseen pimeyteen.

Vang Viengin luolat ovat todellakin näkemisen arvoisia. Kyseisen luolan päässä oli pieni mutta syvä allas vuoren läpi valunutta vettä. Sukeltaminen tuntui melko vastenmieliseltä ajatukselta, mutta seikkailun vuoksi tämä oli pakko tehdä. Otsalamput päähän ja uppeluksiin.

Kävelymatkalla luolasta oppaamme pysähtyi yhtäkkiä ja alkoi vaatimaan rahaa. 50000 kipiä per naama. Tästä ei kerrottu lähtöpaikalla mitään, emmekä tajunneet ennen lähtöä kysäistä tästä. Eihän tämä suuri raha tosiaankaan ole, mutta kertoo jotain paikan mentaliteetista. Penneille on tarvetta, ja niitä haalitaan kaikkialta mihin käsi yltää.

Adrenaliinifiksejä oli seuraavana aamuna haettava kalliokönyämisen avulla. Tällä kertaa lähdin yksin Timpan ikävien jalkanirhaumien takia. Ote kalliosta tarrataan sormin ja varpain, joten nämä on lähtijällä oltava suhteellisen mintissä kunnossa.

Kiipeily oli jälleen kerran todella paljon hauskaa. Kiipesimme samalla paikalla kuin viimeksi, mutta eri reittejä. Kalliokiipeily on erinomainen tapa testata omia rajojaan ja ylittää ne. Kokeilin viimeisenä yhtä Angel Caven haastavimmista reiteistä, vaikeustasoa 6A+. Asteikko on yhdestä yhdeksään; yksi loivin, yhdeksän jyrkin eli kiipeilijän yli kallistuva kallio. Pääsin kuin pääsinkin tämän vekkulin ylös tovin tuskailun jälkeen. Fiilis suorituksen jälkeen oli huikea.

Idioottimainen hymy naamalla palasin Othersidelle grillaamaan elävää ihmislihaa. Eihän täältä kalpeanaamana voi takaisin tulla.

Iltapimeällä palasimme syömästä keskustasta majoituksellemme. Lähelle bungalowiamme oli pystytetty nuotio. Ympärillä muutamia ihmisiä. Nappasimme Beerlaot ja liityimme seuraan. Illan myötä rinki kasvoi parikymmenhenkiseksi sulatusuuniksi persoonia kaikkialta maailmasta. Lähes koko Otherside kerääntyi tulen ääreen lämmittelemään ja kuuntelemaan ranskalaismiehen banjonsoittoa.

Perjantai ja lauantai omistettiin pelkästään ja ainoastaan rentoilulle bungalowilla. Makoilua riippumatossa, välillä nurmella. Lao coffeen hörppimistä ja hyvään kirjaan uppoutumista. Pidemmän matkan on hyvä sisältää tämänkaltaista olen vaan-aikaa. Tukka putkella höntäily tauotta ei sovi ainakaan itselle vaan on pyhitettävä myös lepopäiviä.

Lepopäivien tuloksena onnistuimme Timon kanssa kehittelemään uuden uljaan ulkopelin nimeltään Vang Vieng Petanque. Periaate on sama kuin normaalissa petankissa, mutta pallojen sijasta heitettävinä objekteina toimivat pullonkorkit. Korkkeja heitetään peukalolla ja keskisormella vippaamalla, hieman kuin frisbeetä. Pitkin pihaa lojuvat korkit antoivat tälle suurenmoiselle pelille inspiraation. Tästä lähtien pidän aina mukana kahtatoista kaljapullon- ja yhtä vesipullon korkkia.

Viimeinen auringonlasku Vang Viengissä

Sunnuntaina oli aika jättää Vang Vieng ja rakkaista rakkain bungalowimme mukavine naapureineen. Paikan tunnelma jää elämään muistoihin pitkäksi aikaa. Lähtiessä mieleen jäi paikan respaan kerääntynyt ryhmä paikallisia, jotka nauttivat sunnuntaibrunssiaan maistellen juuri teurastamaansa apinaa.

Oreo-muffinssi Vang Viengin (ainoassa?) leipomossa

Laos ei ole tiukkojen aikataulujen maa. Vientianeen menevä minibussimme tuli paikalle tunnin myöhässä. Matka pääkaupunkiin vei kolme tuntia, joka kului varsin sutjakasti lukien hyvää kirjaa ja söötti korealaistypy nukahtaneena vasten olkaa.

Saavuimme alkuillasta perille ja löysimme nykyisen kotimme, Vientiane Backpackers Hostelin. Otimme dormista pedit itsellemme 50 000 kipillä, hinta sisältää aamiaisen. Laos on ystävällinen paikka budjettimatkaajan kukkarolle kaikkialla, mikäli löytää oikeita paikkoja.

Tunnetut kommunismin symbolit näkyvät lipuissa kaikkialla

Teimme perinteeksi muodostuneen ensimmäisen päivän polkupyöräkartoituksen ympäri kaupunkia eilen. Sotkimme pitkin Mekongin vartta, slummien kuoppaisilla teillä ja vauhdikkaan liikenteen seassa. Vajaan 800 000 asukkaan kaupunki on kehittymättömin pääkaupunki, mitä olen nähnyt. Rakennustyömaita on joka paikassa, ja Vientianesta tulee vielä jollain tavalla ”keskeneräinen” vaikutelma. Kaupunkia on tituleerattu maailman rennoimmaksi pääkaupungiksi, ymmärrettävästi. Meininki on sekä hektistä metropolielämää että tyypillistä downshiftaavaa laosilaista elämäntyyliä.

Suami Laosin mantereella, taustalla Thaimaa

Lasinpuhaltamista night marketilla

Tähän väliin on annettava pieni tietoisku.

Laos on maailman pommitetuin maa. Vietnamin sodan aikaan Etelä-Laosin kautta kulki Pohjois-Vietnamilaisten Ho Chi Minhin huoltotie. Yhdysvallat pommitti tätä väylää ahkerasti. Jos pommituskohdetta ei löytynyt, dumpattiin kuormat muualle lastin keventämiseksi. Käytössä oli kymmeniä erilaisia pommeja ja miinoja. Tunnetuimpia näistä ovat rypälepommit. Laosin vetisen ja soisen maaston takia jopa 30 prosenttia pommeista jäi räjähtämättä.

Sota loppui vuonna 1973. Vielä tämän jälkeen pommeihin on kuollut noin 20 000 laosilaista. Maatalous on yleisin elinkeino maassa, ja pommit ovat vieläkin huolenaihe.

Ongelmaan on alettu kiinnittämään huomiota enemmän parin viime vuosikymmenen aikana. Norjan aloitteesta on tehty rypälepommituksen kieltävä sopimus. Jota yllätys yllätys, Yhdysvallat eikä Suomikaan ole allekirjoittanut. Ovathan ne ihan käteviä ja niin edelleen. Hä

Muutamia maastosta löydettyjä UXO:ja

Laos ei ole ainoa ongelmansa kanssa. Räjähtämättömiä ammuksia (UXO) löytyy myös esimerkiksi Kosovosta, Irakista ja Libanonista.

Vierailimme tunnetussa COPE Visitor Centressä pyöräretkellämme. COPE on järjestö, jonka tehtävänä on auttaa UXO:n uhreja muun muassa sairaalahoidoilla ja raajaproteeseilla. Museossa pyöritettiin dokumentteja aiheeseen liittyen ja kerrottiin paikallisten arkielämästä miinoitetulla maalla. Näytillä oli tekoraajoja ja laosilaisten pommeista tekemiä käyttöesineitä. Käynti näyttelyssä oli vaikuttava ja järkyttävä. Palautti jälleen kerran mieleen sen, miten hirviömäisesti ihminen voi toista kohdella.

Keittiölamppu

Lenkiltä palailtiin hieman hämmentyneissä tunnelmissa. Iltapäivällä päätimme käydä hieman pumppailemassa paikallisella Sengdaran ”mega-salilla”. Kuntosali on kaksikerroksinen kompleksi kaikilla herkuilla. Laitos tarjoaa myös ryhmäliikuntatunteja, kamppailulajiharjoituksia ja hierontaa. Salikäyntiin kuuluu polskinta uima-altaassa ja sauna.

Kyllä. Sauna.

Allasalueen luona on kaksi erilaista saunaa, toinen höyryversio ja toinen melkein suomalaista vastaava. Höyryttömässä saunassa kiukaalle heitetään jonkinlaista hyvin vahvaa menttoolia, joka tuntuu avaavan hengitystiet ja sulattavan silmät päästä. Höyrysaunassa tällaista oli myös, mutta se tuoksui huvipuistojen popcornille.

Ensimmäinen sauna viiteen viikkoon oli näistä outouksista huolimatta melkoisen mukavaa.

Tämä päivä on ollut harmaan sateinen. Sää muistuttaa Suomen kesäsateita, ja miellyttää omituisella tavalla. Tarkoituksena oli lähteä puistoon pelaamaan pullonkorkeilla, mutta suunnitelmien kuseminen ei jaksa harmittaa.

Pohdimme Vietnamiin menemistä suunniteltua aiemmin viisumilla, mutta matkaan tuli yllättävä mutka. Kiinalainen uusi vuosi kestää seitsemän päivää, ja sen aikana viisumeita ei ole mahdollista saada. Pyörimme siis Vientianessa ja Savannakhetissa muutaman päivän lisää. Mihinkäs tässä kiire olisi.