Arvi on herännyt tai herätetty kaameaan uutiseen. Keitele-Jazzit on peruttu, no onneksi vain vuodeksi mutta Arville se on maailmaa valtavampi uutispommi.
No onneksi Konginkankaalle Liimattalan nurkille tulee Suviseurat v. 2018, se nyt pelastaa jotain, sinnehän tulee kymmeniä tuhansia ihmisiä jotka uskovat, että on vielä tilaisuus pelastua.

Kokko pitää sankoista väkijoukoista, siinä on erinomainen tilaisuus piiloutua kuuntelemaan mitä ihmiset mieltä ovat hänen aatoksistaan.
Eihän Liimattalaan ole pitkä taival, ensin Tärttämäen yli kohti Petomäkeä jota monet keikkabussit kiroavat alimpaan halavattuun sen korkeuden vuoksi.
– Ovatpa löytäneet oivan paikan seurojen pitämiselle, Keitele vehmas on kivenheiton päässä ja nelostie vieressä, Arvi tuumasi, jotta tämäpä on hyvä testaus hänen puhelahjoilleen, jotka ovat varsin vähäiset, viime vuonnakin tuli lausuttua lähibaarissa vain puolikas kotiseutulaulusta, loppua ei Arvi muistanut.
– Tähän on tultava parannus ! Männynsäleet pöydän päältä lensivät ilmojen halki niin totisena oli Arvi.

Samaan aikaan eräs eriskummallinen tapaus askarrutti Arvin mieltä.
Hotelli Hirveen oli kirjoittautunut nainen joka oli sanonut nimensä olevan Oma Taimen Kokko ? Oliko tämä se sama Oma Taimen, joka mainittiin kerran Kovalan lavatansseissa vuosikymmeniä sitten ? Ei kai ole juuri se ! Taisto Tammi oli silloin tähtisolistina, ja hän oli kuningas todella siihen aikaan, kyllä se ilta muistetaan.

Lapion Esa lähti asialle. Esa selvittäisi millä asialla tämä nainen täällä liikkui!

Arvi Kokko vapisi jo hikeä, pahoja aavistuksia kävi mielessä,  tukka alkoi lähteä tuppoina, ei ollut Arvin asiat nyt kohallaan.
Isäähän oli tuo Oma Taimen etsimässä, äiti oli kuulemma antanut isänsä hiustupon tytölleen. Siitä sinä tunnet oman isäukkosi. Semmoisen oli Esa saanut ongittua tytöltä. Ei ollut kenelläkään muulla kuin Arvilla tuollaista oljenkeltaista liinaharjaa.

Nyt oli nuorella neitosella kunnia kyseessä. Oma Taimen vaelsi pitkin Kotakennästä Arvin nimeä huutaen – välillä purskahti kyynelvirtaan!

Arvi sai houkuteltua hänet Markus Pubin pimeimpään nurkkaan. Arvi kysyi, jotta mistä sinä oot saanu tuon vähän erikoisen nimen ? Äiti oli kertonut, ettei ollut saanut Arvi Kovalan yössä muuta sanaa suustaan kuin Oma Taimen ! Ja niin tuli pienokaisen nimeksi Oma Taimen.
Siinä sai rovastille selitettyä pitkään ennen kuin hän suostui heittämään kastevettä Oman päälaelle. Arvia ei niissä kahvikekkereissä enää näkynyt.  Siitä oli Arvin lemmitty sitten lähtenyt huokaillen matkalle maailmalle ja oli päätynyt Pielavedelle Kermakosken lavan lähettyville, syvälle suomalaiseen korpimaisemaan.

Ja niin halailujen jälkeen lähti Arvi Kokko kohti Tärttämäkeä, uimalla Kuhnamon lahden yli, istui rantakivellä koko seuraavan kuunkierron, ajatukset kiersivät Arvin päässä – tästä riittää puhumista tulevilla Suurilla Suviseuroilla – taidan lähteä tästä puolukoita poimimaan ennenkuin kylmettyy Kuhnamon vesi.