Aamulla ennen kuin aurinko ehti nousta Äänemäen takaa, olivat kukkaverhot ehtineet avautua jo useampaan kertaan, siellä oli hyvin hermostunut äänekoskelainen mies.
Hän valmistautui lähtemään Tärttämäen korkeimmalle kukkulalle, sieltä näkee hyvin koko tienoon, myös Jyväskylästä tulevat tuiki tärkeät vieraat.
– Ei ne luultavasti tule Suolahden kautta, kyllä ne nelostietä, pääväylää käyttävät, valtiovallan edustajat!
Arvi istui mustikkaryppään päälle, housunsa värjäytyivät siniseksi. Hyvältä nuo maistuivat, vaikka olivat jo hieman yli-ikäisiä.
”Ottaisko näitä vähän näytille, ei sentään, luulevat minua vielä luomukokoksi.”
Arvi heitti mustikat puolukanvarsien viereen.
– Tulen sit syssymmällä marjaan.
Arvi kertasi vielä puhettaan, hän tulisi esittämään sen arvovaltaisen raadin edessä joka tulisi valitsemaan uutta kaupunginjohtajaa. Mutta se ei riittäisi hänelle, ei ja ei, hän ei halunnut olla johtaja, hänestä tulisi Äänekosken ensimmäinen ylipormestari.
Arvi Kokko oli tehnyt raskaan työn tehtaalla, tiesi kaiken turbiineista ja työtunnit oli aina oikein ylhäällä hänen tuntikirjassaan.
Nyt tuli Arville kuningasidea, hänen pitäisi saada laulu, oikein tunnuslaulu juhlistamaan hänen kampanjaansa kohti Äänekosken korkeinta tointa.
Hän oli musiikkimiehenä hyvin perillä viimeisistä virtauksista ja pitkään mietittyään Arvi valitsi ”Säkkijärven polkan” korottamaan hänen imagoaan.
Kauppisen Antti valittiin kapellimestariksi ja Koskelan nuoret hanuristit soittamaan. Arvin tukijoukoissa olevat Kesä-Jussi, Retku-Jehvi ja Puttos-Sytte taputtivat kätensä rakoille tuosta loistavasta aatteesta.
”Kyllä aina Äänekoskella, tarvii Kokon Arvia toistella, menihän meiltä se järvi, mutta jäihän meille säkki. ” Säkkijärven polkkaa mukaellen.
Arvilla oli joukot valmiina tekemään ovensuukyselyitä ennakkoon, mutta joukko menikin samantien Säästöpankkiin lainoja kyselemään.
– Kyllä se sen vekselin hyväksyy, kun mennään näin isolla vaalijoukolla, mainehan siinä menee jos tuota myönnä.
Gallupkyselyn hän osasi hoitaa, siellä oli tuttuja miehiä hommissa, vaikka mitä ennakkotiedot osaa ennustaa, lopputulos on se, joka määrää!
Auto tuotti pienoisia ongelmia, no sen pitäisi olla ruotsalainen. Arvi käynyt siellä useasti, oli sielläkin tuttuja autoja kasaamassa.
Takaikkunan pitäisi olla suuri, ja Arvin käsi täytyisi nopeasti päästä heiluttamaan kättä kuuliaisille alamaisille. Mahdolliset arvovieraat pitäisi saada tungettua Arvin kanssa samalle penkille. Kuten tunnettua Arvi ei ole mikään pieni mies, aikamoinen tukki saa jalka olla, jos aikoo astua samalle tontille Arvin kanssa.
Palkka on toinen asia, joka pani valtuuston siirtämään jokavuotuista syysretkeään Vaasasta Uumajaan. Arvi ajatteli nostaa sen sille tasolle, jolle kuuluisi (hänen mielestään) ollakin. Ei Arvin tarvitsisi nousta ennen puoltapäivää, ellei jotain hyvin tärkeää (esim. naapurinvaltion päämies tulisi käymään).
Hän ei edes suostu lähtemään koko kisaan, jos ei Säkkijärven polkka soi ennen jokaista valtuuston kokousta, on se jämpti äijä.
Tunnushokemat ovat tärkeitä ajatellen ylipormestarin painavaa sanottavaa, tässä muutamaa esimerkki:
Kokko sanoo: ” Ihan sama! ”
Arvi ajattelee: ” Elä mulle ala! ”
Kokon hokema: ” Nyt lähet vielä kun ehit! ”
Arvin tulkitsee: ” Ei Arvin suu mistään tuohesta oo! ”
Tässä ei auta muu kuin toivottaa onnea Arville hänen pyrkimyksissään saada tuo kunniakas virkanimike.
