Randevuu

Minustako paluumuuttuja, pääsenkö koskelaiseksi?

Tämä on Äänekoskelle paluumuuttajaksi pyrkivältä vaadittava perustaitokilpailu:

Tuomaristossa on kuorolegenda Wahrmannin omaiset, Jukka Vehkalan suku ja Seppäsen Teppo perheineen ja kaikki Lapion Esan tuntevat.

  1. Kotiseutulaulu pitäisi esittää ilman säestystä ja kaikki säkeistöt ulkoa. (yleisö seisoo ja yhtyy ah-huutoihin).
  2. On tiedettävä, kuka oli tulitikun heiton MM-kilpailun kolmas vuonna 2012.
  3. Pitää sanoa käsipäivää Suolahden viimeiseksi jääneen kaupunginjohtajan kanssa.
  4. Käsi heippa sulle -asennossa tehtävä kiertoajelu Tourusen linkillä ympäri Äänekoskea.
  5. Lopuksi uintitesti. Ui Häränvirtaa pitkin aina jazzteltalta kävelysillan patiolle asti, sinne pystytettyyn Kosken Härkä ravintolaan (huom. A-luokan virvokkeet). Siis uinti suoritetaan selkäuintina.

(Yleisö taputtaa raivokkaasti).

Kuten huomaat, tehtävä ei ole helppo, ei edes jyväskyläisille. Paljon on vettä virrannut Häränvirrassa, eikä vielä ole yksikään selviytynyt toiselle, Äänemäen puoleiselle rannalle.

Kun nämä taidot on kunniakkaasti suoritettu, alkaa tuomariston ankara ja armoa ei anneta, eikä pyydetä -työskentely.

Väliajalla viihteessä ja arjessa taitava Kimmo Kouri on lupautunut laulamaan Humpan muistoa kunnoittaen ja Altain huiput siintelee.

Kaupunginvaltuusto on täysimääräisenä paikalla ja puolueesta riippumatta jokaisella on kädessään Äänekosken viiri. Puheenjohtaja seuraa tiivisti laumaansa, sillä Äänekoskella ei häviäjälle koskaan naureta, vaan kannustetaan.

Tulokset valmistuvat. Kuka saavuttaa Äänekosken kansalaisuuden? Kuka osaa ääntää virheettömästi lauseen: lähetään koskelle kapakkiin?

Hiki virtaa! Miksei Esa Lapio kuuluta heti voittajaa! Tosinuorten ohjaaja Tikanderin Enu kiikuttaa mikrofonia tuomarilta toiselle. Jokainen katsoo maahan kuin pakopaikkaa etsien.

Vihdoin yksi hiljaa ja änkyttäen sopertaa.

– Kukaan ei tiennyt tulitikun heittäjää, sanoo yksi Vehkalan suvusta ja heittäytyy äänekoskelaiseen turpeeseen.

Voi sitä surkeuden aikaa, kyynel tuli jokaiselta. Ei taaskaan uusia koskelaisia.

Silloin Lapion Esa nousee puhumaan: Muistatteko, miten kävi viime vuonna ja sitä edellisenä. Ei ne vieläkään ole oppineet, miten onnellista on olla Äänekosken kansalainen!

Nyt alkoi valo paistaa joka sydämeen. Aurinko loisti kirkkaana taivaalla. Kuhnamossa on jälleen haukia. Muisteltiin, kuinka Urpo Heino oli hyvä taiteilija ja Paavo Kautto rehtoreista paras. Tärttämäeltä näkyy kauas ja kaunis tulevaisuus.

Se on todistettu, se näytetty, ME OLEMME PARHAITA, MEITÄ ON VAIN YKSI. Sillä meillä on ÄÄNEKOSKI.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*