Randevuu

Miehetkin tupeerasivat tukkaansa 1970-luvun vappujuhliin!

Vappu 1960-luvulla ja vielä 70-luvun loppuun asti oli todella suuren ilojuhlan tunnelmaa. Silloin ei vielä ollut televisiota sotkemassa viikonlopun juhlimissuunnitelmia, tai oli nyt jossain, mutta ei vielä meillä.

Vappuna pantiin parhaat päälle, ja siitähän jo saatiin ensimmäiset riidanaiheet ainakin meidän perheessä. Meitä oli aikaan kolme akneikäista nuorukaista, jotka kaikki halusivat kaikki pukeutua omaan tyyliinsä juhlaa varten. Äiti teki vappusimat ja tippaleivät itse omassa keittiössämme Kullervonkadulla.

 

Pertti on vanhin meistä veljeksistä ja oli josta saanut päähänsä hankkia muutaman numeron liian suuren maihinnousutakin, johon oli kirjoittanut lähes kaikki tunnetut popmaailman suuret ulkomaalaiset nimet: Bob Dylan, Donovan, Hector, Kinks, Beatles, Rolling Stones ja monet muut. Minä sain takin seuraavana, kaikki samat nimet takissa, mutta minulta puuttui se Pertin kummallinen nahkalätsä koristamassa päälakea.

Mikko ei sellaisista pukemisista välittänyt vaan nuorimpana luotti vaan omaan puhekykyynsä.

 

Vapun vakio-ohjelma oli aina sama: Työväen Soittokunta soitti vasemmiston ja ammattiyhdistysten kulkueen kärjessä Kalervo Siistosen johdolla.

Melkein koko Äänekoski oli seuraamassa tätä kulkuetta, vappuhuiskat ja jokunen ilmapallo eksynyt joukkoon. 1960-luvulla pallot olivat pyöreitä ja punaisia, mutta hyvin nopeasti ne saivat muotoja, osa oli päärynöiden muotoisia, joissakin oli korvia ja jotkut olivat pitkiä, vähän matomaisia. Serpentiinit lensivät ilmassa ja ylioppilaslakit päässä niillä, jotka olivat sen oppimäärän ansainneet, valitettavasti meidän perheessä ei ollut siihen saavutukseen tarpeeksi innokkaita lukijoita.

 

Pian joukko hajaantui omiin juhliinsa. Demarit pitivät Työväentalolla juhliaan, oikeistolaiset kulkivat Yhteistalolle Pukkimäelle syömään vappulounasta ja kuuntelemaan Veikko Pesolan johtamia Mieslaulajia ja Annika Wahrmannia laulattamaa Naiskuoroa.

Kommunistit olivat kokoontuneet kauas kansakoulun taakse, Kansantalolle juhlimaan työväen juhlaa.

Vappuhan on työväen ja ylioppilaiden riemujuhlaa ja olihan siellä yleisenä juhlapaikkana toki Koskenhovi ja sen kellari sekä Hotelli Hirvi, mutta tuskin ylioppilaat niihin menivät; ikärajatkin olivat silloin hyvin tiukat. Ehkä heillä oli omat juhlat omissa piireissä.

 

Minä aloitin muusikkona 70-luvun alkuvuosina, silloin oli vappu-aatto muusikoille hyviä keikkoja. Aattona soitettiin kuusi tuntia aina kolmeen yöllä asti ja jatkettiin Vappupäivänä jo kello kaksitoista, ja vielä vapunpäivän iltatanssit siihen päälle. Kyllä siinä sai soittaa ravintolamuusikko koko rahan edestä!

Minun soittouran alkaessa ei tunnettu mitään sunnuntain tuplalisiä eikä matineapalkkioita – aina vaan soitettiin samaan rahaan.

1970-luvulla olivat muodissa ylhäältä kireät mutta lahkeista leveät housut sekä pitkät tupeeratut hiukset myös miehillä (!) ja naisilla tietenkin.

 

Me oltiin usein toukokuussa Ravintola Sillankorvassa Helsingissä. Samassa talossa oli Ravintola Neckar ja yökerho Mobile. Seuraavassa korttelissa oli Paasiravintola sekä Juttutupa. Vastapäätä sijaitsi Merihotelli sekä Barracuda-yökerho.

Matti ja Teppo olivat kärkisijoilla, Paula Koivuniemi ja Katri-Helena, Christie huippuhitti oli Yellow River, Boney M oli kärkikymmenikössä ja Erkki Junkkarinen varma yleisönsuosikki unohtamatta Irwin Goodmania. Me ajeltiin – niinkuin aina – Rovaniemelle kesäkuuksi. Olin silloin Kalmar Unionissa ja soitetiin ravintola Polarissa.

Keikka-autona oli Zephyr Six plus perävaunu!

Kommentit (2 kpl)

  • riitta

    Kuulostaa ihan hauskalle. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja ennen kaikkea muusikoilla töitä, sai nauttia elävästä musiikista.

  • Uuno

    Monenlaista vappua on nähty. Savonlinnassa oli mustan pässin lakitus aattoiltana ykkös ohjelma. Sitä ennen oli tietysti pitänyt käydä pitkäripasessa ja tiskintakaa oli ollut Alkon pienestä osto-oppaasta luntaten pyydettävä Liebfraumilchiä, Erkin Pikakivääriä, Magyaaria, ehkä väkevämpääkin! Pässi sai lakin. aamulla oli omakin lakki hukassa.
    Kerran käytin hyväkseni työkkärin liikkuvuusavustuksia ja junasta käsin aistin useamman kaupungin vapun! Aamulla rauhallisessa Pietarsaaressa, illalla Helsingin Aleksanterinpuistossa, pullo ja roska poikineen ja Mantan patsaalla ihmismassassa, yöllä Korsossa, seuraavana päivänä Tampereella jokikastajaisia vai mitä fuksijaisia, katsomassa, junan vaihto Seinäjoella joka oli hiljainen kuin lännenkuvissa katu jossa risupallo pyörii hiekkamyrskyssä…Olisin muuten saanut samalla reissulla HL:ltä töitäkin. jaj ja ja ja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*