Kun olin Äänekosken Yhteiskoulussa, eli keskikoulussa ensimmäisella luokalla, oli tapana puhutella opettajia kohteliaasti sukunimellä, ja – auta armias – jos kutsu kävi rehtorinkansliaan, silloin tosi kyseessä; tukan tuli olla siisti ja jakaus kohillaan.

Rehtorina oli tuolloin Paavo Kautto, suuri, asiallinen ja arvostettu henkilö. Antti Nikula tuli voimistelun opettajaksi Kuhmoisista, ja hän toimi rehtorina myöhemmin Paavo Kauton jälkeen.

Olihan siellä muitakin opettajia mm. Siukku, Köpi, Leila Lehtonen, taiteilija Urpo Heino, Halmekari opetti veistoa, Maikki biologiaa ja ruotsin opettaja joka oli meidän luokanvalvojanamme.

Ihmetellä täytyy opettajien ammattitaitoa, miten vähillä välineillä oppilaiden päähän saatiin tungettua koko esim. maantiedon oppimäärä. Maantiedon kirja oli noin 250 sivua ja siinä oli kuvineen päivineen koko maailma sinun edessäsi. Saattoi seinällä olla maailmankartta. Matematiikan kirja ei ollut edes niinkään paksu. Yhdellä kirjalla opetettiin vuosia, opettajan rooli oli todella suuri. Sitä lyijykynien ja harppien aikaa aikaa ei tosiaan voi verrata tähän internetin nykyaikaan. Nyt on kaikki tieto helposti jokaisen ulottuvilla.

Tässä valokuvassa on neljäs ja viides luokka yhdessä veistotunnilla. Siinä ovat mm. opettaja Halmekari, veljeni Pertti ja minä. Näkyy siellä olevan meidän bändistä Paakkisen Arto ja Salinmäen Jarppakin.

Kultturin nälkään koulumme järjesti runonlausuntaa, jota esitti maassamme suurta kunniotusta saanut taiteijila Yrjö Jyrinkoski. Myös luontoelokuvat kuuluivat ohjelmaan. Sinne marsittiin aina parijonossa taidetta kokemaan.

Siihen aikaan oli lomaa aivan riittävästi : kesälomaa kolme kuukautta, perunannostoon varattuna päivä tai kaksi, joululoma, hiihtoloma, pääsiäisen aikaan muutama päivä ja hämärästi muistan että kaikista ahkerimmat veivät puolukoita kouluun vispipuuroa varten.

Koulu yhteiskoulussa oli minulle hienoa aikaa, se oli tärkeä paikka, kaikki tapahtui minulle koulun ympärillä. Päivät istuttiin pulpeteissa, viikonloppuisin oli muutaman vuodessa illanviettoja, joissa pääsimme soittamaan ensimmäisiä keikkojamme.

Tuohon aikaan bändimme nimi oli komeasti The Five Fellows.

Me teimme oman ” bändielokuvan ” jossa juoksimme pitkin koulumme kattoja, esitimme jonkin sortin agentteja, ja Vuorisen Tuomo otti kaitafilmille kaiken talteen.

Ja kaikissa oli rehtori Paavo Kauton siunaus sekä hän antoi meille avaimen voimistelusaliin bändin harjoituksia varten.

Kaikki nämä tapahtuivat vuosina 1965-1968.