Sytteä alkoi moinen meno ja kiinnostus kassia kohtaan hiukan harmittamaan, niinpä hän kaikkien harmiksi päätti piilottaa kassinsa ikiajoiksi paikkaan, josta sitä ei kukaan osaisi etsiä. Kauppalan nerokkaat poikamiehet päättivät järjestää palokuntajuhlien päätteeksi uuden ja vetovoimaisen kisan kassin löytymiseksi, mutta kassin epämääräinen sisältö pani järjestämään kisan suurelta yleisöltä piilossa.

Lopulta juoksussa läpi Markkamäen lepikon kuului satapäisen miesjoukon turhautunut huuto: Tais tulla turha reissu! Liekö koko kassia ollut edes olemassa!

Seuraavan kahden viikon aikana miesjoukko palasi vähin äänin takaisin ja sanoi olleensa kalassa Kuhnamolla.

Kuhnamolla kalastamassa??

Siihen loppui se tarina siitä salaperäisestä kassista, mutta siitä riittää juttua aina kun puhutaan eräästä Äänekosken legendoista, Puttos-Sytestä.

Sytte oli ylpeänä Äänekosken kaupungin miehiä. Siksi hän aina pyrki tulemaan tulemaan kaupungin tehtäviä suorittamaan. Hän olikin useaan otteeseen hakemassa kapeaa tilinauhaansa rankan työpäivän päätteeksi.

—————-

Torilla seisoi orpo yt-neuvottelija. Hänet oli tehtaalle kutsunut helsinkiläinen, ruotsinkielinen valtionvirkamies.

Äänekoskelaiset katsovat neuvottelijaa vähän kummastellen.

Yöpaikaksi saatiin Suolahden Suokeitaan rivitalonpätkästä pieni, kahdenhengen huoneisto. Kokko-Arvi saatiin hänelle seuranpitäjäksi ja huonetoveriksi. Arvi lähti mielellään mukaan, olihan hänellä kokemusta ruotsinkielestä ja mielellään hän läksi mukaan tulkiksi tälle retkelle. Arvi lupasi hommata A-luokan eväät.

Tosin Arvi muisti lehtori Myrnan sanat ”Älä vaan elättele ruotsinkielen lehtorin paikkaa, ( se ej inte ett dröm om svenskaspråket) Arvi ymmärsi Myrnan sanat kehuiksi, siinä ei kolmenkymmenen vuoden tauko haitanneet.

Ensin he saapuivat Suolahteen ja Pub Viljo’n viihtyisiin tiloihin. Siellä he lauloivat J.Vehkalan bändin säestyksellä ” Sommaren är kort” pikkutunneille asti.

Sitten tuli hämminki sen neuvottelupaikan kanssa. Shellin baarissa on bingo, ei sielläkään yt-neuvotteluja tänä vuonna.

KinoMikko ois ollu hyvä paikka neuvotella mutta Tikanderin Enu ei päästäny sisään, kukaan ei muistanu sisäänpääsykoodia!

Joku muisti Mämmen Pyhän Kappelin viihtyisät tilat. Ja sinne neuvottelemaan.

Sinne piti olla ruotsinkieliset virsikirjat, eikun taas Arvi asialle ”svenska srpåkiska virsiböckerna” hankkimaan. Siellä meni niin pitkäksi yt-neuvottelut, päätettiin ottaa Ravintola Koskenhovin portieerin lausunto tähän tuiki tärkeään neuvotteluun.

Sitten ei auttanut mikään muu kun pantiin lähetti Lammo asialle viemään viestiä eduskuntaan.

”Äänekoskella ei onnistuttu pitämään neuvotteluja, minä tuun sitte uudelleenneljän vuoden kuluttua Arkadianmäelle. ” Neuvottelija lähti, kaikille riitti töitä, ja hauskaa kyllä oli!

Ja niin oli valtion virallisessa lehdessä pieni ilmoitus äänekoskelaisen neuvottelijan käynnistä. Eivät maininneet, että kello vaille neljä perjantaina oli viimeinen aineiston jättöpäivä. Lähetti oli Padasjoella kahvilla, kotiin menossa.

Näin oli Äänekoski jälleen käynyt onnistuneesti läpi yt-neuvottelut.