Näin se aika rientää! YUP:n mestarillisen Yövieraat-albumin julkaisusta on tullut tässä kuussa kuluneeksi 20 vuotta. Tarkkaa julkaisupäivää en tähään hätään löytänyt, mutta levy debytoi viikolla 20 Suomen virallisen albumilistan sijalla 40. (Tätä kirjoittaessa eletään viikkoa 21.)

Tämän kuvan otin YUP:n keikalta vuonna 1992 Tanssisali Lutakossa.

Seuraavalla viikolla sijoitus oli jo terhakampi, kun Yövieraat kohosi listalla 24:ksi. Saavutusta juhlittiin meidän fanien keskuudessa, olihan se siinä vaiheessa suosikkibändimme paras tulos myyntilistoilla. Loppuvuodesta 1994 tullut Homo Sapiens oli yltänyt yhtä pykälää alemmaksi.

Yövieraat viihtyi Suomen Top 40:ssä vielä kaksi viikkoa, sijoilla 29 ja 40. Suurempi myyntimenestys odotutti itseään vielä hetkisen.

Musiikillisesti YUP oli kuitenkin jo osunut napakymppiin. Yövieraat on YUP:n hämmästyttävän tasalaatuisen diskografian kirkkain helmi – ja jos minulta kysytään ja nyt kysytään – myös kaikkien aikojen paras kotimainen rocklevy.

Nykyään sanomalehti Karjalaisessa työskentelevä toimittaja Suonna Kononen kirjoitti kesäkuussa 1996 Savon Sanomissa levystä laittamattomasti:

YUP kolkuttelee ovea uudella Yövieraat -albumillaan, ja vieras kannattaa laskea sisälle, sillä levy on erinomainen. Innostuneimmat vaahtoavat jo Suomen parhaasta bändistä.

Kun YUP :n edellisellä pitkäsoitolla Homo sapiensilla teemana oli ihminen kaikessa viisaudessaan, on nyt siirrytty yhteiskuntatieteiden puolelle. Iloisen kuninkaan aikataulu muistuttaa päiden putoilevan ja kepiniskuja satavan hymyilevissäkin valtioissa.

Porvariston hillitty charmi on purevaa hyvinvoinnin analyysiä; Luotijuna kertoo suurvalloista, jotka alistavat pienemmät kyytiinsä.

Jarkko Martikaisen teksteissä operoidaan edelleen myös yhteiskunnan laita -alueilla. Kyydistä putoajat, pankkirosvot, murhamiehet ja rock’n’roll -elämäntavan edustajat kohtaavat kaikki Yövieraiden teatterissa.

Musiikillisesti YUP on edelleen selkeyttänyt ilmaisuaan. Kiero leikkisyys on tallella, ja kompit laukkaavat toki kiperinä ja kitaratkin kaatavat selkään sulaa lyijyä, mikäli tarve vaatii.

Haastattelin bändiä Keskisuomalaiseen ensimmäisen kerran kesällä 1996. Tässä lainaus 7.7.1996 julkaistusta jutusta. Äänessä on basisti Valtteri Tynkkynen, aiheena yhtyeen sävellysmetodit:

Minä en toisaalta usko siihenkään, että ilman minkäänlaista ideaa ruvetaa jammailemaan treenikämpällä. Jokin idea pitäisi olla, josta aloitetaan. Se menee muuten siihen, että minä ja Jussi ruvetaan soittamaan jotain Iron Maidenia, ja muut sanovat että tuo ei toimi kyllä yhtään. Tai sitten nämä akateemiset soittajat rupeavat jotain jatsin paskaa tiluttamaan, jolloin me ollaan että hoh-hoijaa.

YUP soitti toistaiseksi viimeisen keikkansa Helsingin Nosturissa itsenäisyyspäivänä 2008. Olin paikalla. Komeasti kulki, kuten aina.

Seuraavan kuun alussa bändi ilmoitti jäävänsä ennalta määrittelemättömän pituiselle tauolle.

”On mahdollista että yhtye aktivoituu levytysten tai esiintymisten merkeissä taas joskus, jos siltä tuntuu”, sanailtiin tiedotteessa.

Jarkko, Valtteri ja muut Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit, mites olisi? Tehkää syksyllä vaikka Yövieraat 20 vuotta -kiertue, levy kannesta kanteen läpi ja perään 20 muuta hittiä.

Jos sinä, armas lukija, olet jo ehtinyt unohtaa, miksi YUP on niin hieno yhtye, tai jos on käynyt jopa niin onnettomasti, ettet ole kollektiivin äärelle aikaisemmin eksynyt, niin ei hätää. Kasasin Spotifyyn Yövieraiden synttäreiden innoittamana 25 viisua sisältävän soittolistan.

Sen tekeminen oli kovin vaikeaa: vähintään saman verran yhtä hyviä kappaleita oli pakko silpoa laskiämpäriin.

—

Mainostettakoon samalla Spotifyyn ja Youtubeen kasaamiani uutuussoittolistoja. Päivitän niitä läpi vuoden aina uusiin mielenkiintoisiin kappaleisiin ja videoihin törmätessäni.