Ei ollut helppoa olla suomalainen ulkomailla jääkiekon MM-kisojen viimeisten ottelujen aikaan. Ainakaan Englannissa ja Ranskassa eivät kisat tuntuneet ketään kiinnostavan. TV:stä tuli kyllä korista, golfia, F1-kisat ja jalkapalloa tietenkin useilla eri kanavilla, mutta välieräottelua jouduimme seuraamaan ranskalaisessa hotellihuoneessa jonkun hämäräperäisen internetsivun kautta.

Joku hakkeri oli siis pistänyt Maikkarin livelähetyksen nettiin kaikkien saataville. Yllättävän hyvin näkyi – Mertaranta pulputti ihan yhtä nopeasti kuin telkkarissakin. Hyvä kun pysyi itse joukkue samassa tahdissa.

MM-kisojen loppuottelua seurasimme ilmassa pitkälti lennonjohdon välityksellä, sillä saavuttuamme Suomen ilmatilaan joku ystävällinen Tampereen aluelennonjohtaja ilmoitti aina välillä tuloksia. Tätä ennen olimme pimennossa, sillä ruotsalaisilta emme viitsineet tilannetta tiedustella. Tarkemman raportin saimme lentäessämme Helsingin yllä kohti itää, kun pyysimme 13,4 km alapuolella olevalta kotikentän liikelentoterminaalin virkailijalta radioteitse selvityksen tilanteesta.

Tullessamme itänaapurin puolelle laskuun oli valitettava lopputulos jo selvillä. Sikäläinen maapalveluhenkilökunnan jäsen yritti kyllä ottaa osaa hopeamme johdosta, peitellen samalla omaa tyytyväisyyttään – aika huonolla menestyksellä.
Suurin vaikeus olla suomalainen ulkomailla ei kuitenkaan liittynyt lätkään yhtään mitenkään. Ranskassa, Englannissa ja Portugalissa kun oli poikkeuksellisen karut kelit, vettä ropsautteli, aurinko oli pilvessä ja lämpötila vain viitisentoista astetta plussan puolella – samalla kun Saarijärvellä kylvettiin lähes kolmenkympin helteissä!

Ei ollut tosiaankaan helppoa olla suomalainen ulkomailla.