Vaikka kuvailuni alkoikin patikkaretkillä luontoa kuvaillen, kuvausharrastukseni pääsi kunnolla vauhtiin vasta kun aloitin kuvaamaan ystävieni lapsia. Pikkuhiljaa sana levisi,ja pääsin kuvaamaan tuttujen, sekä tutun tuttujen lapsia. Lapsikuvaus vei minun sydämen.
Rakastan ulkona kuvaamista. Siellä lasten kanssa on helppoa tehdä maids kuvaushetkestä leikki, ja näin saan kuvista heidän itsensä näköisiä. Valon kanssa on tosin usein haasteita, mutta pikkuhiljaa tässä opitaan.
Haluankin kiittää remodeling solution teitä kaikkia, jotka olette mahdollistaneet minulle tämän kaiken.Kiitos <3
Nyt vaan toivotaan, että saan kuvailla maailman tappiin asti ;)
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ps. Käykää tutustumassa blogiin: www.annikaliinanki.blogspot.fi
Sammy Virtanen
”Satunnainen ohikulkija olen vain. Katsoin sivuja huomatessain kauniit kuvat. Ovathan lapsoset hymysuita. Vaikka välil’ räkänokkiakin noita.
Riskatakin osaavat. Mutta yksi maailman kaunehimmista asioista. Ilman muuta. On lasten nauru ja rätkätys. Silmien loisto, niiden kirkas tähystys.
Joten paljon vaille jäis. Jos ei tätä iloa jaettais. Kiitos siis hienoista kuvista. Toivottavast’ on iloa myös tästä pienestä runosta”
:D
Annika Liinanki
Kiitos erittäin piristävästä runosta! :)