Tulevaisuuden kunta – foorumissa oli toissa viikolla innostunut henki.  Finlandia-talo oli täynnä kuntapäättäjiä, eikä kukaan ainakaan ääneen valitellut kunnan tehtävien vähenemistä. Sosiaali- ja terveyspalveluthan  siirtyvät  vuoden 2019 alusta itsehallintoalueiden eli maakuntien vastuulle.

Pikemminkin kuntaihmiset tuntuivat vapautuneilta. Kunnan taloudenpitokin on ennakoitavampaa kun erikoissairaanhoito tai lastensuojelu eivät tuo yllätyksiä.

Uuden kunnan tehtäviä ei siis koettu päättäjäfoorumissa liian kapeiksi. Tulevaisuuden kunta ei toki ole enää ”palvelukone” vaan enemmänkin ihmisten yhteisö.  Tästä puhuivat niin Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen kuin nuori kuntatutkija Anni  Jänttikin.  Molemmat myös ennustivat, että kunnat erilaistuvat – kaikki tulevaisuuden kunnat eivät ole samanlaisia, eikä niiden tarvitsekaan olla.

Kunta paikallisyhteisönä menestyy, jos se tukee verkostoitumista, keskustelua, kohtaamista ja uusiin mahdollisuuksiin tarttumista. Osallistumiseen ja vaikuttamiseen haetaan uusia väyliä pelkän vaalidemokratian rinnalle.  Käyttäjien ja asiakkaiden mahdollisuudet saada äänensä kuuluville paranevat.  Järjestöt ja vapaaehtoistoimijat ovat uuden kunnan kumppaneita.

Kunnan virkajohto ja luottamushenkilöt ovat paljon vartijoina: mille tielle lähdetään?

Nuoret haastoivat kuntafoorumissa napakasti ”vanhoja partoja” eli Tulevaisuuden kunta – parlamentaarisen komitean jäseniä.  Olin myönteisesti yllättynyt, miten hyvin parlamentaarikot olivat mieltäneet tarpeen saada lasten, nuorten ja perheiden palvelut toimimaan asiakaslähtöisesti.

Jatkossa ei pitäisi olla lapsen, nuoren tai perheen kannalta merkitystä sillä onko kouluterveydenhoitaja tai sosiaalityöntekijä kunnan vai itsehallintoalueen palveluksessa.  Tiedon pitää siirtyä ja ammattilaisten räätälöidä tuki lapsen ja perheen tarpeen mukaan.  Siinä on myös uudistusten riski: palapeli ei saa hajaantua vaan sen palikoiden pitää osua entistä paremmin yhteen. Tätä isoa säätöä tehdään myös lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelmassa, jonka ohjausryhmää vedän.

Kunta luo elinvoimaa ja hyvinvointia, jos se on hyvä kasvuympäristö niin lapsille ja nuorille kuin yrityksillekin. Kunnan palvelutehtävän ytimeksi tulee varhaiskasvatus ja perusopetus sekä toisen asteen koulutus.  Kansalaisopisto, kirjasto, kulttuuripalvelut, yhdyskuntasuunnittelu, kaavoitus, asuminen, liikenne luovat hyvää arkiympäristöä.

Kaikki tehtävät eivät ole vielä ihan selvilläkään. Mikä on kunnan rooli työvoimapalveluissa tai kotouttamisessa ovat vielä keskusteluissa mukana.

Seurakunta-aktiivina yksi asia minua jäi mietityttämään. Alustajista kukaan ei maininnut seurakuntia kuntien kumppaneina.  Ainoastaan Päivi Räsänen paneelikeskustelussa toi seurakuntien mahdollisuudet esille.

Lasten ja nuorten toiminnan, vanhusten yksinäisyyden vähentämisen, ruokajakelun ja monen muun vähävaraisten auttamisen sekä paikallisen identiteetin vahvistamisen sekä arvokeskustelun alalla seurakunnat tekevät jo nyt paljon. Seurakunnat ovat tukena elämän kriiseissä. Turvapaikanhakijoiden tuki ja kotouttaminen ovat seurakuntien uusia toiminta-alueita.

Perheneuvonnan, kehitysvammatyön ja sairaalasielunhoidon alueella tehdään palvelua, joka siirtyy tulevaisuudessa maakunnan  vastuulle. Seurakunnat joutuvat solmimaan yhteistyösopimukset siis itsehallintoalueiden kanssa.

Esimerkiksi Viitasaarella seurakunta ja kunta ovat yhdessä Seutu-paikallislehden kanssa sitoutuneet valtuustotasolla ”Hyvän tahdon Viitasaari” –toimintamalliin. Sen myötä laitamme organisaatiorajoista piittaamatta voimia yhteen, rohkaisemme vapaaehtoistyötä, autamme uusien kuntalaisten kotoutumista sekä edistämme tiedon kulkua eri toimijoiden kesken. Haluamme myös luoda siltoja eri sukupolvien välille.

Joulutorilla Hyvän tahdon puun avulla koetimme linkittää yhteen avun tarvitsijoita ja vapaaehtoisia auttajia. Seuraavana konkreettisena askelena on turvapaikanhakijoille järjestettävä tervetuloilta helmikuun alussa. Mietimme myös yhteisöllisten verkkopalveluiden tulevaisuutta. Haastamme kaikkia Viitasaarella toimivia yhteisöjä, järjestöjä ja muita seurakuntia mukaan Hyvän tahdon Viitasaaren henkeen.

Miksi seurakunnat ovat yhteiskunnallisessa puheessa usein näkymättömiä? Ovatko seurakunnat toimijoina liian hiljaisia? Otetaanko ne itsestäänselvyyksinä? Koetaanko uskonnollisen yhteisön esille ottaminen kumppanina ongelmallisena?

Monet yhteiskunnallisen palapelin palaset hakevat nyt uusia paikkoja.  Mikä on seurakunnan rooli uudessa kunnassa? Hyvän tekeminen lähimmäisille lähellä ja kaukana sopii kristittyjen yhteisön tehtäviin. Usko, toivo ja rakkaus toimivat paikallisina arvoina.

Monet mahdollisuudet ovat avoinna. Kirkon ja seurakuntien päättäjät: nyt on aika verkostoitua, pitää ääntä, olla kuulolla ja hakea kumppaneita.

Maria Kaisa Aula

Kirjoittaja on Viitasaaren seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja.

Tulevaisuuden kunta – reformin suunnitelmista:

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tulevaisuuden-kunta-hanke-kaynnistyy-seminaarilla-20-tammikuuta?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10623