Ilmolahden ihminen

Venevajamme uusi elämä alkoi kesäkirkkona

Ilmolahden kesäkirkossa oli tiivis tunnelma. Eturivissä Sakkeus- kuvaelman esittäjät.

Ilmolahden kesäkirkko kokosi 60 henkeä Pietiläisen venevajaan.

Ilmolahdella ja muuallakin Viitasaarella on paljon venevajoja aivan järven rannassa.  Meidän Majalahden vajamme eli kulta-aikoja  1970-luvulla kun Sepon isä Lauri kalasti innokkaasti.  Vuosikymmenet vaja oli kuin unohduksissa mökkimme vieressä.  Mitä nyt kerran kesässä sisälle kurkattiin ja todettiin, että pölyä ja rojua siellä on.

Tänä keväänä oli tarpeen etsiä uusi paikka Ilmolahden perinteiselle kyläkirkko-tapahtumalle.  Se on järjestetty aina venevajassa.  Seppo meni kinkereillä maaliskuussa lupaamaan, että kyllä se voidaan meillä pitää.  Välillä jo tuntui, että tulikohan luvattua liikoja. Kirkkopäivä lähestyi ja vaja oli vielä pölyinen ja rojuinen.

Mutta annas olla:  Ilmolahden  ”tee-se-itse”-miehet  Olli Muittari, Tapio Puranen ja Seppo Pietiläinen laittoivat alkuviikosta vajaan uuden lattian. Seppo maalasi vajan sekä putsasi muutenkin. Keräsin Marja-Liisan kanssa hänen äitinsä Annikin ja Sylvi-tädin tekemiä käsitöitä, seinävaatteita ja liinoja sekä maatilan esineitä, joilla koristelimme venevajan.

Vaivannäkö kannatti. Vajan uusi elämä alkoi kyläkirkkotapahtumassa sunnuntaina.  Mukana oli noin 60 osanottajaa eri puolilta Viitasaarta: ilmolahtelaisia, mökkiläisiä, kymönkoskelaisia ja kirkonkylän väkeä ainakin. Leppoisaa ja mukavaa yhdessäoloa, jossa samallaan vaihdettiin kuulumisia  –  osa vuosikymmentenkin takaa.

Meillä oli edellisenä keskiviikkona jumalanpalveluksen valmistelupalaveri kyläseuran ”tiimin” kanssa. Autoimme kirkkoherra Antti Hiltusta kehittelemällä esirukouksen aiheita sekä kysymyksiä päivän evankeliumista eli Sakkeuksesta puussa.

Lapset valmistivat päivän sanasta myös pienen kuvaelman, jossa Sakkeus kiipesi venevajan katonrajaan.  Aiheeseen johdatteleva virsilaulumme oli Kesäpäivä Kangasalla  eli ”Mä oksalla ylimmällä…”.

Vastasin Marja-Liisan kanssa musiikkipuolesta vanhan urkuharmoonin avustuksella.   Tämä oli nyt kesäkuussa kolmas jumalanpalvelus,  jossa verestin ”kanttorina” soittotaitojani.  Nyt alkoi jo tuntumaan tutummalta, vaikka taisi minulla vielä yksi kohta unohtua:  Kirkkoherra sai nyt etsiä vuorotervehdyksen alkuäänen omatoimisesti.  Oppia ikä kaikki – siis minulle ; )!

Urkuharmoonilla Suvivirsi kuulostaa erityisen nostalgiselta. Ihan kuin se olisi se ”alkuperäinen” soundi jostain ensimmäisten kouluvuosien muistin sopukoista. Lauloimme ihan kaikki säkeistöt.

Ilmolahden kyläseura kustansi kirkkokahvit, joista nautittiin antaumuksella kun kesäsääkin oli vielä ihan kohtuullinen.  Naapurin Valkaman Seija Kahelin leipoi pullat ja Ritva Muittari ja Renata Baldissara-Kunnela auttoivat Marja-Liisan kanssa tarjoiluissa. Lasten suosikkeja olivat  ”Usko hyvään” –ilmapallot, joita kirkkoherra jaksoi heille sinnikkäästi täyttää.

Kaikissa tämän kesän kyläkirkoissa Viitasaaren seurakunta kerää palautetta toimintansa kehittämiseksi. Työn alla on uusi strategia ja seurakuntavaalitkin pidetään syksyllä. Palautteet kerättiin myös Ilmolahdella.  Ruusut, risut ja yleiset terveiset sekä toivomukset jäsenten maksamien kirkkollisverojen käytön prioriteeteista sai kirjata paperille.  Yleislinjat näissä palautteissa ovat kyllä olleet varsin myönteiset ja monia hyviä vinkkejä ja ideoita niistä on jo kertynyt.

Oltiin kaikki lopuksi niin tyytyväisiä sekä vieraat että isännät ja emännät: kesäkirkko sai kotoisat puitteet sekä Majalahden alttaritaulukseen ja venevaja tuli kunnostettua tulevaisuuttakin varten.  Kesäkirkko oli hyvä syy koota kyläläisiä yhteen ja mahdollisuus vaihtaa kuulumisia.  Odotellaan vaan säiden lämpiämistä! Monien perennat ja kesäkukat olivat tosiaan paleltuneet kesäkuun puolivälin yöpakkasissa.

Seppo on säiden suhteen luottavainen ja kaavailee venevajan nurkkaan jo jääkaappiakin.  Ensi torstaina meille on tulossa Musiikin Ajan taiteilijoita perinteiseen saunailtaan eli venevaja jatkaa hengen elämän parissa.

Mutta jos sinulla on vanha venevaja rannassasi niin kurkkaapa sisään: saisiko siitä mukavan kesähuoneen?  Antti Hiltunen rohkaisi saarnassaan siivoamaan ”vanhaa rojua” niin vajojen nurkista, naisten käsilaukuista kuin ihmisen mielestäkin. Tietynlaista nurkkien ja mielen raivaustyötä koen itsekin tekeväni pitkän työrupeaman päättämisen jälkeen.  Raivaus tekee tilaa uudelle niin venevajan kuin omassakin elämässä. Eikä raivausta aloitttaessa aina tiedä, mihin se loppujen lopuksi johtaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*