Juhannus on pihahommissa henkinen käännekohta. Ennen juhannusta pitäisi saada kaikki olennainen maahan. Onnistuin vanhan juhannuksen eli Jussin päivän puitteissa.  Pinaatin kylvö jäi viimeiseksi kun siemenet menivät välillä hukkaan.  Nyt siirryn tulosten seurantaan.

Alkukesällä olen tarkkaillut vähälumisen talven tuhoja. Kultatyräkit, värililjat ja rinteessä kasvavat koivuangervot sekä herttavuorenkilvet olivat kärsineet eniten.  Myös osa pioneista lähti hitaasti kasvuun ja jäivät pieneksi.  Laitoin viime syksynä värililjoja myös ruukkuihin mutta ilman lumipeitettä ne tietysti jäätyivät.  Sireenin kukinta oli myös vaisumpaa kuin viime kesänä.

Haimme Pekkarisen Antilta ja Marialta ruusupensaita paikkaukseksi. Pidän peukkuja, että lähtevät kasvuun kun siirto jäi viime viikolle. Maria oli jo miettinytkin, että pitäisikö lähteä taimia tuomaan kun meitä ei ollut kuulunut ; ).  Viime syksynä kun jo teimme siellä ruusuinventaariota.

Pekkarisilla on hieno ja monipuolinen perinnekasvien piha Ilmolahdella. Olen saanut sieltä  mm. elinvoimaisen varjoliljan. Nyt sain myös keltapäivänliljaa. Omat keltapäivänliljani eivät jostain syystä ole suostuneet Viitasaarella kukkimaan.  Samoin sain Marialta Kuolanpionia, joka on mieliperennoitani – jo pohjoisesta tuttu. Sen kasvutapa on kaunis myös kukinnan jälkeen.

Kävimme juhannusreissulla pohjoisen pihallani eli Louella alisessa Kemijokivarressa.  Kuolan pionit olivatkin juuri kukassa. Jääpolte oli vienyt paljon enemmän perennoja kuin Viitasaarella.  Myös pihanurmikoissa oli siellä paljon jääpoltteen läikkiä.  Noin 400 kilometriä on kasvuoloissa melkoinen harppaus. Ilmolahdella juhannusruusun kukinta osui juuri kohdilleen.  Tervolassa ne ovat vasta nupulla.

Kemijokivarressa eivät kesähallat ole kuitenkaan ollenkaan niin yleisiä eikä kovia kuin Viitasaarella. Samana yönä kun Viitasaarella monilla paleltui  kesäkuun puolivälissä sekä perennoja että kesäkukkia, ei Louella mittari käynyt nollan alapuolella. Saman olen huomannut muinakin kesinä.

Meillä ei tullut Ilmolahdella pakkastuhoja mutta Pekkaristen pihalla olivat jotkut perennatkin nuupallaan. Harso pelasti meidän kesäkurpitsan taimet.  Ne ovatkin ottaneet harson alla hirmu spurtin: raakileita on jo näkyvissä. Kaalit olivat saman harson alla mutta siitä huolimatta osa oli joutunut tuholaisten ateriaksi. Myrkyllähän ne piti kastella.

Lehtikaali on kyllä kasvattajan kannalta kaaleista paras: sitä eivät tuholaiset verota.  Lehtikaalista tulee myös tosi makoisat ”sipsit”.  Öljyssä kasteltuja ja maustettuja kaalinlehtiä kun paahtaa uunissa, niin on maistuvaa. Huom! kaalin lehdet yleensä ei siihen toimi vaan täytyisi olla juuri lehtikaalin lehtiä…

Puutarha-asioissa on tärkeää sekä suunnittelu että toimeenpano.  Seppo on erittäin taitava laittamaan toimeksi suunnitelmiani. Tänä kesänä tehtiin mökin pihalle kohopenkki ja uudistettiin vihannesmaan maaperää.

Ilmolahden peltomaa on savista, enkä siinä ole saanut yhtä hyvin vihanneksia kasvamaan kuin Tervolan hiekkamultaisessa kasvimaassa.  Tervolassa on myös kalkkia maaperässä luontaisesti runsaasti. Siellä ei yleensä tarvitse kalkita lainkaan. Ilmolahdella ollaan nyt kalkittu ja lannoitettu sekä lisätty turvetta. Nähtäväksi jää, miten toimii.  Jos oltaisiin omien porkkanoiden varassa, niin vähäksi olisi monena talvena porkkanasyönti jäänyt. Lanttulaatikon ainekset ovat aika ajoin onnistuneet.

Juhannuksen ajan viileät ilmat ovat pitäneet juhannusruusut ja kullerot pitkään kukassa. Se tuo kompensaatiota toukokuun lopun helteiden seurauksille: narsissit ja tuomenkukat menivät ohitse muutamassa päivässä.  Kirsikkapuun pölytykselle helteet osuivat nappiin: siitä näyttäisi tulevan ennätyssato, jos eivät linnut ehdi väliin. Omenapuun kannalta sen sijaan hyönteisten liikkuminen ei osunut yhtä hyvin kohdalleen. Raakileita on siellä täällä.

Pihahommissa juhannuksen jälkeen siirryn uuden kehittelystä tulosten tarkkailuun.  Aamupäivisin on tärkeä kesähomma myös kesäkukkien kastelu ruukuissa. Nyt laitoimme myös kasvusäkkiin tomaattia ja paprikaa, joiden taimet sain Muittarin Ritvalta.  Kasvatin siemenestä samettikukkia ja krassia.  Mielikesäkukkani on vaaleanvihreä ja riippuva suikeroalpi, jonka voi siirtää syksyllä kukkapenkkiinkin.

Jos muutaman päivän on poissa, huomaa miten ripeästi kasvu etenee. Suomen kesä on niin ryöpsähtävä ja lyhyt, että seuraan sitä mieluiten kotipiirissä.   Seurattavaa riittää Ilmolahdella kodin ja mökin pihassa sekä Louella vielä pohjoisessa pihassani.

Maria Kaisa Aula