Ilmolahden ihminen

Innostuin lehtikaalista

lehtikaaliaPuutarhasyksy oli ennätyspitkä. Vasta muutama viikko sitten nostin lantut ja korjasin lehtikaalisadon. Hyvin kasvoivat myös purjot ja kesäkurpitsat. Omenia sai syödä suoraan puusta niin pitkään, että säilöntäongelmia ei ollut laisinkaan.

Savinen maalajimme ei ole suotuisa porkkanoille ja sipuleille. Maanparannus ei sanottavasti onnistunut. Kyllä satoa tuli mutta kituliaasti. Parsa- , kerä- ja kukkakaalit joutuivat lähestulkoon kaikki tuholaisten kynsiin. Taitaa olla parempi unohtaa tuo viljelysuunta tai ainakin käyttää kasvusäkkejä.

Mutta lehtikaalista oikein innostuin. Se kasvoi vehmaasti ja tumman vihreästi eikä välittänyt mitään ötököistä. Minulla oli lehtikaalia viime vuonnakin mutta silloin en oikein päässyt vielä ruokareseptien jäljille.

Tänä syksynä olikin sitten ruokatrendeissä oikein lehtikaalibuumi. Joka puolella oli lehtikaaliohjeita: lehtikaalisipsejä, paistoksia, piirakoita ja pastaa.

Löysin myös uudenlaisen lihakeiton eli portugalilaisen Caldo Verden. Siinä paistellaan ensin chorizo-makkaraa, sipulia ja valkosipulia kattilan pohjalla. Lisätään vesi ja perunat ja lopuksi lehtikaalia pieneksi silputtuna. Maistui hyvin koko perheelle. Chorizo on metwurstin tapainen punertava, vahvasti mausteinen kestomakkara.

Myös kasvisosekeittoon lehtikaali sopi vallan mainiosti kesäkurpitsan tai perunan kera. Koskenlaskijaa ja mustapippuria sekaan niin hyvä tulee.  Ja valkosipuli myös soveltuu hyvin mausteeksi.

Jännittävimmät lehtikaaliohjeet sattuivat minun silmiin tänä syksynä Hesarista, jossa yleensäkin on mainiot reseptit. Tein Hesarin ohjeilla fetajuustolla gratinoitua punajuuri–lehtikaali – linssipaistosta. Se ei niinkään ollut lasten herkkua, mutta minun ja Sepon makuun kyllä.

Netti ja Ipad erityisesti on kyllä nykyisin mainio keittokirja. Sinne kun laittaa kotona olevia aineksia googleen hakusanaksi, yleensä aina löytyy uusia ja maukkaita ohjeita. Yksi hyvä tämän syksyn löytö oli chorizo-halloumijuusto-fenkoli  -paistos.

Lehtikaali kestää pientä pakkastakin. Ilmeisesti vain aromit paranee kun pakkanen vähän puraisee.

Aika hyvin tuntuvat säilyvän lehtikaalin lehdet myös jääkaapissa. Seppo sanoi nähneensä lehtikaalta myös Lidlissä myynnissä. Samoin chorizomakkarapötköjä siellä on ollut. Eiköhän niitä vähin erin ilmesty myös S-markettiin.

Olen kiitollinen siitä, että Viitasaaren torin taimimyyjä suositteli minulle lehtikaalin taimia. En ollut siitä aiemmin kuullutkaan. Helpostihan sen mielessään sekoittaa kaalinlehtiin. Kyse ei ole siis keräkaalin lehdistä vaan ihan erillisestä kaalilajikkeesta.  Englanniksi sen nimi on ”kale” ja sillä hakusanalla löytyy myös paljon ohjeita netistä.

Veikkaanpa että lehtikaalin taimien kysyntä torilla kyllä ensi keväänä lisääntyy, koska niin paljon sen terveellisyydestä ja vitamiinipitoisuudesta on ollut reseptipalstoilla ja lehdissä puhetta.

Olettekos muut kasvattaneet lehtikaalta? Suosittelen kyllä voimakkaasti.

Kommentit (1 kpl)

  • Kale

    Kaikkia resepteissä mainittuja ruokia olen syönyt ja erinomaisilta ovat maistuneet. Jos ei ole omia tarpeita, kannattaa käydä Lidlissä hankintamatkalla!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*