Minä olin kirjoottanu vuosi sitten että vietin Isän päivää vaikken isä ookkaan !
Tännään sain kutsun Isän päivä kahfeelle Kekkoseen . Siellä oli koolla koko pesue minijöineen ja olihan siellä niin potra poika SULOKIN . oli meitin ensi tapaaminen livenä . Vain Isä / Ukki puuttui ! Oli hirvimetällä . Mutta tulihan se sieltä kun oli saanu hirven nostettua peräkärryyn . Kiitos oikein paljon kakkukahfeesta ja likööristä .
Minulla ei ole isästä lähellekkään ylistävä muisto , Lapsuus oli yhtä helevettiä sen viinan vuoksi . Milloin oltiin piilossa heinälaussa tai naapurissa .Ei siksi että se olis pieksäny meitä penikoita mutta Äitini kimpuun se kävi kuin herhiläinen eli se pelko oli enempi Äitini puolesta . Myöhemmin aikuisena on tullu sitä aikaa analisoitua hiukan toisella tavalla kuin silloin .
Eihän Isäni lähtökohat ollu kovin kaksiset kun itse joutui huutolaiseksi jo penikkana ja sitten se 5 vuotta sodassa . Hermot männy ja siihen viina niin sitä yrittää ymmärtää . Äitini oli taas täysi vastakohta eli apsolutisti , ei viinaa eikä tupakkaa . Hän ei sietäny ies viinan hajua . Joten soppa oli valmis . Äitini oli myös erittäin sanavalmis .kuten Masaliinit olivat . Myöhemmin kun minulle ja Isälle tuli jotain erimiilisyyksiä ja Isä ei pärjänny mulle sanalla niin se sanoikin että saatanan Masaliini . Joten olisko minulle tullu perimää Äitini puolelta . Siitä en voi moittia Isääni etteikö olisi opettanu heti lapsesta rehellisyyttä , ahkeruutta, kunnioittaa muita ihmisiä ja tehä aina työ niin hyvin kuin sen vain osaa . Liijan paljon on ollu viina mukana meijän veljessarjassa
sen vuoksi yksi on noussu kaulakiikkuun toinen tukehtui päissään .
Että semmosia muistoja tälle Isänpäivälle ! Näistäkin on vain uskallettava puhua ei sovi hautoa mielessään siinä saattaa noutaja tulla ! Minua ei tuo tauti kyllä tapa sillä minua ei hävetä vähhääkään ! Tapahtunu mikä tapahtunu !